Pilvikirsikkaa ja punajuuria – moni taimi on tullut puutarhaan matkamuistona

Yhä useampi puutarhaharrastaja arvostaa luonnonmukaisuutta, jopa monilajisia boheemeja puutarhoja. Puutarhoissa näkyy luonnonkiertokulku vuosien ja kasvukausien välillä. Puutarhaliiton tiedotteessa kerrotaan, että kotipuutarhat ovat nykyisin esimerkiksi perhosten ja mehiläisten kannalta niiden tärkeimpiä elinalueita muiden ympäristöjen muuttuessa vähälajisemmiksi.

Puutarha-alalla työurat pääkaupunkiseudulla tehneet Anna-Liisa ja Aatto Itkonen ovat juuri tämän trendin harjalla. Jalkalan kodin pihapiirissä kasvaa koristekasveja, kukkivia perennoita, kesäkukkia, perunoita, mansikkaa, vadelmaa ja muita hyötykasveja sekä visakoivu- ja lehtikuusimetsät.

– Kaikki puutarhaopit ovat varmaan muuttuneet siitä, kun me oltiin koulussa ja töissä, muistuttaa Aatto.

Tietotaitoa ja kokemusta voi silti käyttää monenlaiseen kokeiluun.

– Istutan, ja tarvittaessa siirtelen, tiivistää Anna-Liisa.

Sadepäivät ovat pahoja. Ei niin, että puutarha sadetta säikkysi, vaan silloin ei pääse pihatöihin.

Ne ihan hehkuvat hämärinä iltoina.

– Jos joudun olemaan kaksi päivää sisällä, melkein sairastun. Ideoita tulee koko ajan ja niitä pitää päästä toteuttamaan, naurahtaa Aatto.

Itkosilla on ideoitavana ja myllättävänä noin neljä hehtaaria. Pihapiiriä rakennetaan monessa kohti yhtä aikaa. Lapio ja kottikärry -paketista on luovuttu, ja Aatto kaivaa ja siirtää maata bobcatilla.

Polkuja ja muita kulkuväyliä päällystetään tai reunustetaan kivillä. Savea kaivetaan pois ja tilalle kipataan seulottua multaa. Kukkataimia Itkosille on tullut vaihdossa ja Anna-Liisa kertoo ostavansakin kukkia melko helposti.

– Siniset ja valkoiset kukat ovat lempikukkiani. Valkoiset ovat erityisen ihania loppukesällä, kun ne ihan hehkuvat hämärinä iltoina, kertoo Anna-Liisa.

Monivuotiset kukat tulevat edulliseksi puutarhassa ja Itkosten pihapiirissä on paljon perinteisiä suomalaisia perennoja höystettynä harvinaisimmilla erikoisuuksilla.

– Laitan alkukesällä myös kesäkukkia, niillä saa nopeasti piristystä kukkaistutuksiin.

Polttopuut Itkoset saavat Anna-Liisan lapsuudenkodin mailta Piippolasta, joten Jalkalan peltopalsta laitettiin kasvamaan visakoivua ja metsään lehtikuusta.

Lisäksi Anna-Liisa kasvattaa erilaisia pajuja.

– Se on naurattanut ihmisiä. Kysyvät, etteikö rannassa ole riittävästi pajuja? Mutta punomiseen käytettävät pajut ovat suoria ja niissä on useita värejä, perustelee Anna-Liisa.

Pajuista Anna-Liisa punoo koristeita puutarhaan ja suojia kasveille.

Etelä-Suomen vuosista tarttui mukaan muutakin kuin työkokemusta. Muuttokuormassa Savoon tuli monenlaisia kasveja: paitsi kukkia, myös pensaita ja pieniä puita.

– Meillä oli Helsingissä sellainen Kestävät kasvit -projekti. Alueelta kerättiin vanhoja kasveja, joita jalostettiin ja monistettiin. Sen myötä myös meille on tullut useita kasveja, kertoo Anna-Liisa.

Esimerkiksi erä syreenilajikkeita meni sekaisin, eikä niitä voinut käyttää projektissa ja epävarmat taimet jaettiin niitä haluaville. Myös hyvin hennosti tuoksuva tuomi on peräsin samasta projektista.

Kuusamat on tuotu Vantaalta, samoin raparperi.

Kasvimaalla on porkkanaa, punajuurta, persiljaa ja merellinen ruohosipuli. On perunamaa, kaksi mansikkamaata ja vadelmaa viljellään toista sataa kiloa vuodessa.

– Nyt ei kyllä tule niin paljon vadelmaa, kun minun kaveri pupujussi kävi leikkaamassa sitä, ennustaa Anna-Liisa.

Rannassa kasvavien terijoensalavienkin leikkuun hoiti sama kaveri.

Toisen kasvihuoneen asukas on viinirypäle, minkä valvonnassa Anna-Liisa kasvattelee ostotaimia ja idättää siemenkylvöjä. Toiseen kasvihuoneeseen tulevat tomaatit ja kurkut.

Anna-Liisa pitää paitsi kukista, myös puista. Pihan isoja mäntyjä hän ei anna kaataa. Pilvikirsikka oli vuosien myötä työntänyt juuriaan joka paikkaan ja se piti siirtää tänä keväänä.

– Jos pihassa on mieleinen puu vaikkakin väärällä paikalla, sitä ei kaataa juurta myöten. Myös isoja kasveja voi siirtää. Saa nähdä miten meidän pilvikirsikka lähtee uuteen kasvuun, kun se oli jo niin iso. Mutta se on tehnyt jo varmaan 30 taimea, joten kyllä meille pilvikirsikkaa jää.

Luonnonmukainen ajattelu näkyy siten, ettei tilalla käytetä kasvinsuojeluaineita muutoin kuin marjaviljelmien kevätruiskutuksessa. Kasteluvesi nostetaan pumpulla järvestä, lehdet kompostoidaan mullaksi ja kaikki mahdollinen kierrätetään.

Risuista rakentuu ehkä maailman suurin ötökkähotelli.

Itkoset osoittavat, että kaikkea voi kokeilla.

– Jos kasvin ostaa kaupasta, on hyvä katsoa sen kasvuvyöhyke. Sisä-Savo kuuluu nelosvyöhykkeeseen, muistuttaa Anna-Liisa.

Jos taimen saa naapurilta, todennäköisesti se pärjää kasvuvyöhykesuosituksesta riippumatta. Kokeilemalla sen tietää ja oppii.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat