Tiina haluaa olla läsnä ja mahdollistaa – sielunmaalaukseen ensimmäisenä tulevat värit

Kaikkia Tiina Vertaisen taiteenaloja yhdistää terapia. - Puhun mielelläni kohtaamistyöstä, sanoo taiteilija Vertainen. Päivi Halonen
Päivi Halonen

Päivi Halonen

– Tältä kesältä odotan paljon ystäviä kylään, aurinkoa ja uimista. Ja käsikirjoitan muutamaa teatteri-juttua, valottaa kesälehden kansikuvassa esiintyvä taiteilija Tiina Vertainen ja lisää, että hän suorastaan rakastaa olla ulkona.

Rautalammin Koipiniemen kantatilan rappusille kaavilaissyntyinen Vertainen päätyi monen mutkan kautta.

– Olen viettänyt paljon aikaa Kuopion ympäristössä. Kälviällä meni neljä vuotta, kun opiskelin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Toiset neljä vuotta vierähti Suolahdessa nuorisotoiminnan ohjaaja koulutuksessa. Viimeksi asuttiin Riistavedellä, taustoittaa Vertainen.

Tiinalla eikä puolisollaan ole juuria tai kytköksiä Rautalammille.

– Viihdyttiin hyvin Riistavedellä eikä meillä ollut kiire muuttaa sieltä minnekään. Minulla oli kuitenkin haave, että olisi paikka, missä voisi järjestää omia kursseja ja se paikka olisi vanha ja sillä olisi historiaa. Kun tämä tuli eteen, se oli sillä selvä. Ensi näkemältä tuli olo, että tänne pitää päästä.

Tiinan ainoa mielikuva Rautalammista oli ”positiivisesti kahjo paikka”.

Kun tämä tuli eteen, se oli sillä selvä.

– Olin kuullut, että täällä järjestetään hauskoja tempauksia ja se tuntui omalle.

Kaksi vuotta sitten juhannuksena perhe muutti Koipiniemeen. Talon papereissa on rakennusvuosi 1904 ja tilaa ovat asuttaneet Korhoset.

Edelliset omistajat olivat remontoineet taloon nykyajan sähköt ja vedet, joten peruspuitteet olivat kunnossa. Tiina puolisoineen on tehnyt talossa pientä pintaremonttia.

– Haluan palauttaa talon alkuperäistä henkeä ja esimerkiksi tapettimalli on saman oloista, mitä on käytetty 1900-luvun alkuvuosina.

Tiina kertoo seuraavansa useampaa vanhojen rakennusten kunnostamista käsittelevää someryhmää ja napsivansa ryhmistä ideoita.

– Talosta ei kyllä ole tarkoitus tehdä museota, hän huomauttaa.

– Rakastan sekoittaa kaikkea, kuten skandinaavista ja intialaista. Kaikki nätti on minusta ookoo.

Koipiniemen kantatilan vanha tupa on tunnelmallinen. Tiina on järjestänyt tuvassa tyhy-päiviä ja kursseja. Päivi Halonen

Talon vanhassa, suuressa tuvassa Tiina on järjestänyt tyhy-päiviä ja kursseja, mutta navetan ylinen kiinnostaa tilana.

– Sinne saisi remontoimalla avaran toimitilan, missä voisi järjestää vaikka pieniä esityksiä ja näyttelyitä.

Talon yläkerrassa on majoitustiloja, mutta ne ovat kylmiä tiloja ja vain kesäkäytössä, samoin kuin iso tupa.

– Jos ne haluaisi ympärivuotiseen käyttöön, kaikki pitäisi avata lattioista lähtien, pohtii Tiina.

Talo on joka tapauksessa ensisijaisesti koti eikä siitä ole tarkoitus tehdä leirikeskusta.

– Pieniä juttuja on kiva järjestää.

Milloin Tiinasta tuli taiteilija?

– Kauhea kysymys! Olin pitkään sitä mieltä, etten voi olla taiteilija, koska minulla ei ole siihen koulutusta.

Tiina kertoo harrastaneensa maalaamista nuorempana, mutta se jäi vuosiksi. Teatteri on ollut taiteen aloista päällimmäisenä.

– Olin kolmena vuonna Rauhalahden kesäteatterissa ihan näyttelijä-nimikkeellä ja sain näyttelijän palkkaa. Olen siis teatterialan ammattilainen ja sitä kautta olen ehkä hyväksynyt taiteilijuuden.

Vuonna 2012 Tiina valmistui ratkaisukeskeiseksi kuvataideterapeutiksi, ja se toi kuvan tekemisen takaisin omaankin elämään.

– Rohkaistuin pitämään näyttelyitä ja sain teoksia myytyä. Sen jälkeen taiteilija-titteli ei ole särähtänyt korvaan niin pahasti.

Erityisesti Tiina nauttii sielunkuvien tekemisestä.

– Sielunmaalaus on asiakkaalle henkilökohtaisesti maalattu tilaustyö, jossa maalauksen kautta kanavoidaan viesti tai sanoma. Minulla on yleensä tiedossa ihmisestä vain nimi ja lupa käyttää hänen energiaansa.

Yleensä sielunmaalaukseen tulee ensimmäisenä värit.

– Siihen on luotettava, kun muuta ei ole. Niillä väreillä alan maalata. Minulle itselleni voi tulla maalatessa tosi voimakkaita tunteita.

Tiina myös kirjoittaa tekstin sielunmaalaukseen.

– Kirjoitan työn auki ja viesti on aina rakkaudellinen, tuleehan se valosta.

Viimeksi Tiina on opiskellut kirjallisuusterapiaa. Sanat ovat aina olleet hänelle tärkeitä.

– Toivon, että opinnot jatkuvat ja valmistunkin joskus. En tosin opiskele tutkintoa varten, vaan oppiakseni ja hyödynnän oppia työssäni koko ajan. Se on myös oman elämän prosessointia.

Kommentoi