Pankinjohtajapariskunta Ari ja Jatta Heikkilän perhe asuu vihdoin saman katon alla – Mielenkiintoisesta pihapiiristä löytyy niin riihisauna, "Kreml" kuin konekiväärikorsu

Historiasta kiinnostunut Ari Heikkilä kertoo, että talon pihapiirissä sijaitsevassa konekiväärikorsussa katsotaan Tuntematonta sotilasta. Päivi Taskinen-Kekki
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Ari ja Jatta Heikkilän perheessä on tänä kesänä alkanut uusi ajanjakso, kun koko pesue asuu yhdessä Rautalammilla Pohjois-Konneveden rannalla, Kallioniemen tilan perinteitä ja historiaa huokuvassa pihapiirissä.

Tähän asti perheellä on ollut kaksi kotia, joista toinen on sijainnut Kallioniemessä ja toinen Kannonkoskella, missä lapset Emilia, 11, ja Elli, 13, ovat käyneet koulua ja äiti työskennellyt Kannonkosken POP Pankin toimitusjohtajana.

Elokuussa Jatta aloittaa Konneveden POP Pankin toimitusjohtajana jatkaen aviomiehensä, 42 vuotta pankissa palvelleen Arin jalanjäljissä.

Kun Ari Kallioniemen itselleen 1990-luvun lopulla hankki, tilukset olivat kehnossa kunnossa, koska ne olivat uinuneet asumattomina pitkään.

– Lepikko ja pajukko peittivät näkymät rantaan ja rakennuksille. Rantasaunan katto oli valahtanut sisälle. Talon perustukset piti purkaa ja tehdä uusiksi. Rakennusalan ammattilaiset sanoivat, että kunnostaminen ei onnistu, mutta minäpä vastasin, että onnistuu, Ari Heikkilä taustoittaa.

– Olin katsellut tätä paikkaa itselleni jo pitkään ja käynyt istumassa kalliolla haaveilemassa. Rantasaunan nimesin jo silloin Kremliksi, koska se tuntui niin saavuttamattomalta. Nykyään kaikki jo tietävät, että meillä mennään saunaan, kun sanon, että mennään Kremliin.

Rantasaunan nimesin jo silloin Kremliksi, koska se tuntui niin saavuttamattomalta.

Vanhassa maalaistalossa on perimätietojen mukaan sijainnut aikoinaan Pakarilan asutuskassa ja Pakarilan osuuskassa.

Kun tienoon historiaan perehtynyt talon nykyinen isäntä valottaa vielä vanhempia aikoja, puheessa nousevat esille niin Ruotsin kuin Venäjän vallan aika, Suomen sota ja Sandels joukkoineen vastarannalla Kivisalmessa.

Perinnerakentaminen on kotiseutumuseotyyppiseksi papereihin merkityllä tontilla kunniassaan.

– Tämän kesän ohjelmassa on 1890-luvulla Vesannolta huutokaupan kautta hankkimani kartanoaitan kunnostuksen viimeistely, Ari Heikkilä kertoo.

Esimerkiksi aitan Kekkoskabinetti on viimeistelyä vaille valmis.

Meillä ollaan vielä vähän nurkkasokeita.

Innokkaiden saunojien tiluksilta löytyy monta saunaa, joista yksi on tehty entiseen Konneveden Kilpelän riiheen.

Isänmaa, Suomen itsenäisyys ja sotiemme veteraanit ovat myös pankinjohtajapariskunnan sydämiä lähellä.

– Sotaveteraanit ja sotainvalidit ovat monena kesänä olleet vierainamme Kallioniemessä. On tutustuttu pihalta löytyvään konekiväärikorsuun, syöty rannalla lohi- tai muikkukeittoa, ja joskus on aitan edessä pidetty ohimarssi museoikäisellä sotilaskalustolla, Ari mainitsee.

– Moni on kysynyt, että mitä minä keräämilläni sotilasaseilla, koneilla ja tykeillä teen. Keräilyharrastukseni on tapani kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä ja sen eteen uhrauksia tehneitä ihmisiä.

Perheen kesään kuuluu olennaisena osana pari viikkoa kestävä veneretki, jolle lähdetään hyvän sään aikaan, ja jota odottavat kaikki jo innolla.

Jos meinaa tässä maailmassa pärjätä, niin yhdellä vuorolla ei pärjää.

– Olemme edenneet veneellä aina Heinolaan saakka. Tytöt ja minä luemme koko ajan merkkejä, kun Ari ohjaa venettä, Jatta Heikkilä mainitsee.

– Muuten vietämme aikaa rannalla, saunomme ja uimme. Emme voisi kuvitellaan lähtevämme kesäaikaan ulkomaille.

Vanhat sotaveneet ovat pienempiä, esimerkiksi Kivisalmeen suuntautuvia hitaita venelenkkejä varten.

– Sotapaatti on hyvin persoonallinen kulkupeli, ja voisin sanoa, että sellaista ei tule vastaan rekisteröitynä missään muualla, Ari Heikkilä arvelee.

Myös Etelä-Konneveden vesistöt, esimerkiksi Lapinsalon saari kuuluu kesän lähireissujen kohteisiin.

– Luontopoluilla meitä ei juuri näe, sillä tässä ihan kotona on meille luontopolkua vastaavan luonnon sisällä. Me ollaan jo aikoja sitten tiedetty, miten hieno paikka on meidän kansallispuistomme, ja nyt sen tietää kaikki, hän iloitsee.

Ari kehottaa kaikkia suomalaisia nauttimaan kotimaisista kohteista ja Suomen luonnosta.

– Tutustukaa tähän rakkaaseen isänmaahamme ja kaikkeen, mitä se pitää sisällään. Myös siihen pieneen ja kauniiseen, mitä ei tavallisesti huomaa, jos ei avaa silmiään, hän korostaa.

Yrittäjiä hän kannustaa entistä tiiviimpää yhteistyöhön myös matkailun saralla.

– Kun puhallamme yhteen hiileen, niin kaikki hyötyvät. Netti on antanut edullisen mahdollisuuden markkinointiin ja näkyvillä olemiseen. Siksi onkin erityisen tärkeää, millä tavalla siellä itsestään kertoo. Dokumentaation pitää olla todella hyvää ostopäätöksiä ajatellen, hän sanoo.

– Meillä ollaan vielä vähän nurkkasokeita. Emme aina osaa nähdä ja ymmärtää, miten hienoja paikkoja seudulta löytyy. Tämän parempia paikkoja kuin meidän puhdasvetiset tienoomme ovat, ei muualta löydy, hän toteaa.

– Myynnissä ja markkinoinnissa sekä maankäytön ja kaavoituksen linjauksissa sekä hyödyntämisessä on vielä tekemistä. Viranomaisten ja kunnallisten päätöksentekijöiden pitäisi omalla toiminnallaan edesauttaa myös elinkeinotoimintaa.

Eläkkeellä Ari Heikkilä aikoo edelleen toimia tässä ja nyt -asenteella ja tehdä töitä aamusta iltaan kahdessa vuorossa.

– Jos meinaa tässä maailmassa pärjätä, niin yhdellä vuorolla ei pärjää. Elämässä ja illoissa pitää olla jotakin muuta kuin sohvalla makaamista ja kaljan juomista, hän täräyttää.

– Kahdesta vuorosta en anna periksi, kun olen siihen niin sopeutunut, mutta se on vain erilaista työtä kuin ennen. Maansiirtokoneissa on vielä paljon rakentamista, metsää on raivattava ja ajoneuvoille tarvitsisin vielä neljännen konehallin. Liian moni hyvä ajoneuvo on tällä hetkellä taivasalla.

Kommentoi