Patikointi: Retkeilyreittiä turvallisesti lähiluontoon – Vanhat reitit ovat tulleet nyt ihmisten tietoisuuteen

Vanhat retkeilyreitit ovat kiinnostaneet Vaeltaja Jussia jo pidempään. Reittejä kunnostetaan nyt talkoovoimin. Kaikki ovat tervetulleita talkoisiin. Anu Hytönen
Anu Hytönen

Anu Hytönen

Viime kesän korona-aika sai suomalaiset innostumaan luontomatkailusta ja lähiluonnosta. Vesantolainen Juha Paananen tunnetaan paremmin nimellä Vaeltaja Jussi. Hän yhdessä reserviläisten ja talkoolaisten kanssa on kunnostanut ja huoltanut laavuja sekä raivannut retkeilyreittejä.

Vaeltaja Jussi nimen hän otti käyttöön takavuosina Hammastunturin erämaassa.

– Oli kaveripiirissä paljon Jusseja: laiha Jussi, pitkä Jussi, paksu Jussi, niin otin käyttöön lisänimen Vaeltaja Jussi, jotta tietää kenestä on kysymys, Vaeltaja Jussi kertoo.

Nimitys on hänelle osuva. Jo lapsuudessa hän muistaa nauttineensa pappansa kanssa luonnossa liikkumisesta. Heillä oli oma keppimetsä, jonne he poikkesivat  karjaa viedessä laitumelle. Sitten Vaeltaja Jussin elämään tuli partioharrastus, ja myöhemmin retkeily jatkui yksin Oinaskylän suunnalle.

– Kurenkierros tuli tutuksi. Olikohan minulla edes karttaa ja kompassia silloin? Ainakin oli siskon vanha makuupussi, ja papan vanha reppu. Osulasta ostin läpinäkyvää muovia, josta tein laavun, Vaeltaja Jussi naurahtaa.

Nyt hän on liikkunut vanhan Kurenkierroksen maisemissa, ja muistikuvia reitistä ja kohteista on palautunut mieleen.

Kaljatölkit, alumiinipaperit ja muut roskat eivät kuulu luontoon.

–  Launo Suomelan 1960-luvun puolivälissä ideoima Kurenkierros on historiaa, mutta se on aikoinaan ollut hieno juttu. Siellä oli erämaata, talojen välissä oli omia polkuja ja metsästäjillä ja kalastajilla omia reittejään. Nyt polkuja on vaikea löytää. Hakkuut ovat muokanneet maisemaa, Vaeltaja Jussi kertoo.

Hän tietää, että vanhassa muodossaan reitin kunnostamisen ja elvyttämisen saa unohtaa. Kiinnostusta siihen on, mutta asiaa monimutkaistavat hakkuut, maanomistajat ja metsäyhtiöt.

Kun Vaeltaja Jussi palasi kotiseuduilleen Vesannolle kymmenen vuotta sitten, Vesannon Hiihtäjillä oli pulaa talkooporukasta. Vaeltaja Jussi oli raivaamassa reitit Humalavuoreen ja Suomäkeen. Siitä lähti hänen kipinänsä kunnostaa luontokohteiden reitistöjä, ja tahti on vaan kiihtynyt.

Tälle kesälle on polttopuuhuoltoa, raivausta ja monenlaista kunnostuskohdetta. Vaeltaja Jussi toivoo, että reitti Asinjoelta Patoveden kierrokselle saataisiin kunnostettua.

Kysymyksessä on 1990-luvun lopulla toteutettu Sisä-Savon retkeilyreitti. Se on ollut huonossa kunnossa.

– Se on huonosti suunniteltu ja toteutettu. Reitti kiemurtelee erilaisissa maastoissa, mutta 70 prosenttia menee maanteitä myöten, ja se ei kiinnosta ihmisiä, Vaeltaja Jussi sanoo.

Vanhan reitin varrella on Suomäki ja Kaijansuo. Kunnostuksen alla on myös Takarauhasen laavu. Erityisesti Vesannon reserviläiset ovat ahkeroineet talkoissa.

Vaeltaja Jussi perusti noin vuosi sitten Facebookiin Vesannon talkoot -ryhmän. Ryhmässä on ollut mukana noin 150 ihmistä. Kuka tahansa voi liittyä ryhmään niin paikkakuntalaiset, kesäasukkaat kuin kesävieraat. Talkoista tiedotetaan ryhmän kautta.

– Talkoot ovat hyvää hyötyliikuntaa. Talkoot olisivat myös kesäasukkaille mainio tapa tutustua Vesantoon, luontokohteisiin ja paikkakuntalaisiin. Luonnossa on helpompi olla, ja väljässä tilassa jutustelu on rennompaa. Talkoohommat eivät aina vaadi kovaa kuntoa. Jokainen voi osallistua omalla panoksellaan. On polttopuiden tekoa, raivaamista tai reittien merkkaamista. Talkoolaisille voi leipoa vaikka pullaa. Laavuille on myös tehty pannulappuja. Tarvitaan myös kunnan, järjestöjen ja yritysten yhteistyötä, Vaeltaja Jussi toteaa.

Laavut ovat reiteillä levähdys- ja taukopaikkoja.

Metsäpalovaroitus tulee aina huomioida. Tieto rajoituksista löytyy helposti Ilmatieteen laitoksen sivulta. Avotulen teko on silloin kielletty, ja laavutulikin on avotuli.

Niin sanotut kynsitulet riittävät makkaran paistoon ja kahvin keittoon. Isoja tulia laavuilla ei saa tehdä.

– Laavuilla saa olla kuin kotonaan, mutta hyvä perusohje voisi olla, että jätät paikat vähän parempaan kuntoon, kuin mitä ne olivat saapuessasi. Pieni roskapussi kannattaa olla omassa repussa ja roskat viedä siinä pois. Kaljatölkit, alumiinipaperit ja muut roskat eivät kuulu luontoon. Jos on luppopäivä, voi vaikka omatoimisesti kunnostaa paikkoja. Laavuille voi viedä syttypuita tai vessapaperia, Vaeltaja Jussi toivoo. Hän peräänkuuluttaa ihmisten vastuullisuutta.

Reittien kunnostamiseen otetaan vastaan myös materiaalilahjoituksia. Puutavarasta on jatkuva puute.

– Muutaman lankun ja naulojen kerjääminen on työlästä. Materiaalitukena on onneksi saatu puuta, oksasahoja, hansikkaita ja alennuksia tarvikkeista, Vaeltaja Jussi kiittelee.

Tällä hetkellä Patoveden kierros on ainoa varsinainen retkeilyreitti Vesannolla. Näyttää hieman sille, että tilanne on kovasti kohenemaan päin.

Kommentoi