Kolumni Kasvottomuudesta yhteisön idylliin

Saavuin sunnuntaina aamujunalla aurinkoiseen Pohjois-Savoon ja asemalla minua oltiin vastassa ystävällisesti tervehtien. Helsingin Kallion yksiöni vaihtui huoneeseen Vanhamäen Hyvinvointikeskuksessa ja ratikoiden äänet lehtien havinaan.

Aiemmat kokemukseni Suonenjoelta olen saanut mansikkarasioista, nyt pääsen näkemään myös elämää täällä. On kiinnostavaa päästä kokemaan, millaista on elämä ja ihmiset savolaisen kulttuurin ytimessä.

Ensivaikutelmani Suonenjoesta on melkein epätodellisen idyllinen. Tämä vaikuttaa täydelliseltä kesäkaupungilta lukuisine järvineen ja vehreine ympäristöineen. Varsinainen ulkoilijan paratiisi. Tähän mennessä tapaamani ihmiset ovat olleet rentoja, ystävällisiä ja luottavaisia. En ainakaan vielä voi sanoa stereotypian kierosta savolaisesta toteutuneen, vaan lähtökohta vaikuttaa olevan se, että toiseen luotetaan.

Luottamus toisiin ihmisiin on yhteiskunnan toimimisen ja koossapysymisen kannalta elintärkeää. Jos ei ole luottamusta, ei ole yhteistyötä eikä solidaarisuutta. Suomessa luottamus instituutioihin ja toisiin ihmisiin on OECD:n mittauksen mukaan korkeaa. Lähtökohta, että tuntematon ihminen on luotettava ja hänen pyrkimyksensä hyvät, ei kuitenkaan suuressa kaupungissa ole itsestään selvää.

En toki väitä, että kaikki suonenjokelaiset luottaisivat tuntemattomiin. Luottamuksen rakentumiseen vaikuttavaa kokemukset muiden ihmisten luotettavuudesta, mikä luonnollisesti vaihtelee yksilöiden välillä. Luottamus rakentuu kuitenkin sosiaalisesti. Uskomus siitä, että toinen haluaa hyvää ja tekee parhaansa, luo yhteisöllisyyttä ja keskinäistä luottamusta.

Yksilöä korostavan individualismin aikoina huomio on kääntynyt yhteisön sijaan yksilöön. Menestys saatetaan nähdä yksilölliseksi saavutukseksi, vaikka taustalla olisi sosiaalisia tekijöitä. Kapitalistinen markkinatalous elää jatkuvasta kasvusta, mikä saa ihmiset ja yritykset kilpailemaan keskenään. Tämä saattaa heikentää ihmisten välistä solidaarisuutta ja luottamusta.

Suomessa hyvinvointivaltioajattelu on kuitenkin yhä keskeistä. Kaikki maksavat veroja kaikille yhteisten palveluiden turvaamiseksi, mikä lisää kollektiivisuuden tunnetta.

Pienellä paikkakunnalla tunne toinen toistemme tarvitsevuudesta konkretisoituu. Tätä kaupunkia rakennetaan yhdessä yhteistyöllä, toisia tarvitaan, jotta elämä sujuu. Näin se on kaikkialla, mutta suuressa kaupungissa ihmisten muuttuessa kasvottomiksi on helppo kääntyä sisäänpäin. Menestyneiden ja epäonnisten välinen kuilu on siellä myös silmiinpistävämpi. Kasvava eriarvoisuus lisää rikollisuutta ja epäluottamusta ja tuottaa ulkopuolisuuden kokemuksia. Kokemus yhteiskuntaan ja yhteisöön kuulumisesta on luottamuksen rakentumisen kannalta keskeistä.

Ensivaikutelmani mukaan yhteisöllisyys elää yhä Suonenjoella. Yhteisöllisyys näyttää vaikuttavan kieron savolaisen stereotypiaa voimakkaampana. Suonenjoki rakentuu sen ihmisistä, kaikkia tarvitaan, jotta yhteisö säilyy ja voidaan rakentaa yhteistä hyvää. Olen täällä nyt kesän ajan sitä teidän kanssanne rakentamassa.

Kirjoittaja on Paikallislehti Sisä-Savon kesätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat