Hyvää tahtoa löytyy sittenkin

Anu Laitinen

Anu Laitinen

Asiasta ja vierestä

Joulun odotus ja jouluaika avattiin monella paikkakunnalla viime viikonloppuna. Joulu näkyy kylien ja kaupunkien raiteilla. Jouluvalot lumisessa taajamassa, kauppojen ikkunoissa ja kuusi torilla, nostattaa joulumieltä ja tuovat iloa kansalaisille.

Joulun avaus -tapahtumat järjestetään usein kaupallisen tarkoitusperän vuoksi. Se avaa joululahjakaupan. Joululahjaideat pursuavat mainoksista ja ihmiset lapsesta vaariin juttelevat omista joululahjatoiveistaan. Askarrellaan kortteja ja koristellaan kotia joulun värein. Monen pihamaata koristavat erilaiset valoinstallaatiot.

Joulu ei kaikille ole välttämättä rauhan ja hiljentymisen juhla. Pitkät pyhät saattavat olla rasite. Joululahjatoiveet ovat yhtä iso taakka kantaa, kuin toisessa perheessä yli äyräiden pursuava joululahjasäkki. Osalla ei ole varmuutta siitä, saadaanko pöytään jouluruokaa tai ylipäätään ruokaa.

On hienoa huomata, että mitä enemmän juhla kaupallistuu ja ihmisten eriarvoisuus lisääntyy, lisääntyy myös auttamisen halu. Liekö koronasta johtuneen pakkopysähdyksen ja itsetutkiskelun kautta syntynyt oivallus elämän hauraudesta, antanut pontta hyvän tekemiseen? Erilaiset joulukeräykset ovat käynnissä ja niiden tarpeellisuus on käsin kosketeltavaa. Avun tarvitsijoiden määrä on kasvussa – onneksi niin on myös auttajien määräkin.

Lapsuudestani muistan hyvää tarkoittavat Unicefin lahjat, joilla lahjoitettiin hyödykkeitä ulkomaiden apua tarvitseville. Tällainen lahja ei ehkä siihen aikaan lapsen mieltä lämmittänyt, mutta aikuisuuden myötä ajatus on muuttunut. Naivisti lapsuudessa ja aikuisuuden kynnyksellä Suomesta ajatteli maana, jossa kaikilla riittää ruokaa ja vaurautta perustarpeisiin. Olihan meillä maa, jonka sosiaaliturva on yksi maailman parhaimmista. Sittemmin sekin naivius on karissut. On joutunut huomaamaan, että hyvinvointi ei ole itsestään selvyys ja huono-onnisuus ei katso, keneen se iskee. Nyt suomalaiset tarvitsevat apua, jotta saisivat joulun.

Itseäni ilostuttaa suuresti, että apua on saatavilla sitä tarvitseville ja tämän itsekeskeisen, kaupallistuneen elämänmenon uumenista pirskahtelee lämminhenkisyys, auttamisen ilo ja toisista välittäminen. Juuri ne arvot, jotka meinasivat unohtua.

Suomesta ajatteli maana, jossa kaikilla riittää ruokaa ja vaurautta perustarpeisiin.

Kommentoi