Passipaikka: Kuka jää maksumieheksi kuntien säästötalkoissa?

Anu Laitinen

Anu Laitinen

Kunnat ja kaupungin ovat kamppailleet jo tovin talouskurimuksen kourissa. Toiset ovat pärjänneet edellisvuosien ylijäämien turvin, kun toisilla puolestaan on ollut kriisivaihe päällä. Tuntuu, että vain kasvukeskuksissa porskutetaan, ainakin näennäisesti. Keskittämisen ihannointi on vienyt palvelut yhä kauemmaksi maaseutukuntien ja -kaupunkien asukkailta. Viimeisiä kyläkouluja halutaan lakkauttaa säästöjen maksimoinnin nimissä. Se on helppo ratkaisu, sillä onhan Suomessa tehty yhtä monta koulun lakkauttamispäätöstä, kun on ollut kuntia sekä konsultteja tekemässä laskelmia, jotta voidaan perustella lakkauttamispäätös veronmaksajille.

On vaikea uskoa, että kunnat ilkeyttään lakkauttaisi yhtään kyläkoulua. Se on vain helpoksi todettu keino säästää kuluissa. Rohkea olisi se kunta, joka ensimmäisenä hajauttaisikin keskuskoulun toimintoja siten, että kyläkoulujen käyttöaste säilyisi kannattavalla tasolla. Entä jos keskuskoulu lopetettaisiin ja oppilaat hajautettaisiin lähimmille kyläkouluille?

Nykyisin rakennusten ylläpitokulut ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Suomi on tehnyt itsestään niin kalliin ylläpidettävän, että maksajien likviditeetti ei enää riitä. Ennen ilmanvaihtoon riitti painovoima ja ikkunoiden avaus välituntien ajaksi - talvellakin. Nyt sekin lienee kiellettyä.

Säästöä tai ei, on vaikea uskoa, että suurien yksikköjen tuomat ongelmat lasten ja nuorten elämään häviäisivät mihinkään. Ennen pienissä kyläkouluissa opettaja loi turvaa ja rajoja oppilaiden päivään. Silloiset ongelmat tuntuvat kovin pieniltä nykypäivän ongelmiin verrattuna. On surullista, jos jälkipolvemme maksavat omalla terveydellään oman aikansa aikuisten tekemistä ratkaisuista.

Entä jos keskuskoulu lopetettaisiin ja oppilaat hajautettaisiin lähimmille kyläkouluille?

Kommentoi