Talviaika ja lisätunti vuorokauteen

Anu Laitinen

Anu Laitinen

Asiasta ja vierestä

Talviaikaan siirtymisessä tuntuu hienolle saada yksi tunti lisää vuorokauteen. Varsinkin, kun unohdat tarkistaa ajan niihin laitteisiin, jotka vielä vaativat manuaalisesti ajan muuttamisen. Hikikarpalot otsalla katsot uunista kellon aikaa ja pienen hetken luulet olevasi reippaasti aikataulusta jäljessä. Sama toistuu autossa, kunnes muistat, että kellon aika on vielä korjaamatta. Huh ja pieni tuuletus, jes kellohan on oikeasti tunnin vähemmän.

Talviaikaan siirtymisen vaikutuksen huomaa vielä päivienkin päästä varsinaisesta kellon ajan siirrosta. Elimistö toimii vielä kesäajassa ja aivot paahtaa talviajan mukaan. Talviaikaan siirtyminen tapahtui lokakuun viimeisenä viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Tunnin eron huomaa heti aamuisin, kun pimeys väistyy päivän tieltä. Tosin iltapäivällä hämäryys laskeutuu yhä aikaisemmin. Olen itse talviaikaihminen. Toivoisinkin, että talviaika olisi se, johon jäätäisiin, jos nyt joskus päätös asiaan tulisi. Tuntuu, ettei kansakunnat vaan pääse yhteisymmärrykseen asiasta. Täytyy tunnustaa, että muutama vuosi sitten todella luulin, että asialle olisi jo saatu piste, mutta silti ja vieläkin kelloja siirrellään ees ja taas, talvi- ja kesäaikaan.

Kesäaikaan siirtyminen ei ainakaan itselläni suju ihan niin jouhevasti kuin talviaikaan siirtyminen. Keväällä kesäajan koittaessa tuntuu, kuin olisi tunnin myöhässä. Lähes koko ajan on tunne, että pitää kiirehtiä, saada se menetetty tunti takaisin. Iltaisin ei meinaa uni tulla, kun elimistö ei saa väsymyksen tunteesta tuntia aiemmin kiinni. Toki lisääntyvä valoisuus edesauttaa iltakukkumista.

Siirtyminen talviaikaan sujui huomattavasi helpommin. Elimistö ja aivotkin tottuvat ajan muutokseen pikkuhiljaa, toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin. Vähentyvä valo tuo omat muutoksensa virkeystasoon, mutta siihen voi vaikuttaa monilla keinoilla. Joku lisää urheilua, toinen napsii vitamiineja ja virkistäviä luontaistuotteita ja kolmas hankkii kirkasvalolaitteen ja ottaa valokylpyjä. Ruokavalio on myös syytä muistaa ja veden juonti. Sillä ei liene väliä, kuinka oloansa piristää, pääasia lienee se, että voi hyvin ja jaksamista riittää.

Syksyn vesisateet ja pimeät illat ovat myös mitä parahin tekosyy nauttia tunnelmavalaistuksesta ja takkatulen loimosta. Jos takkatuli puuttuu, niin ihanaa on myös kääriytyä vilttiin ja jäädä sohvannurkkaan nauttimaan höyryävää teetä tai glögiä. Joulukin tulee - tapansa mukaan, joka vuosi. Siinä on myös oiva syy luoda kotiin tunnelmaa ja jäädä nauttimaan siitä.

Toivoisinkin, että talviaika olisi se, johon jäätäisiin.

Kommentoi