Asiasta ja vierestä: Voihan tirskuva joulupukki

Päivi Halonen

Päivi Halonen

Lasten luottoa joulupukkiin haluaisi helliä viimeiseen asti. Vaan kun vanhimmalla lapsenlapsella on ikää jo seitsemän, epäilykset joulupukin olemassaolosta ovat vahvoja.

Jouduin joulun alla kahdesti tiukkaan paikkaan. 7-vuotias totesi ohi mennen muun juttelun lomassa, että hän tietää, etteivät tontut tee lahjoja.

Henkihän siinä melkein salpautui mummolta ja hetki piti miettiä seuraavaa sanomista. Mitähän kotona on puhuttu – onko joulupukki oikeasti paljastettu vai kokeileeko lapsi kepillä jäätä?

Epäilys ei onneksi kohdistunut pukkiin, vaan tonttupajaan. Lapsi perusteli väitteensä sillä, että lahjoissa on ollut hintalappuja. Tontut eivät siis tee lahjoja, vaan ostavat niitä.

– Juu, ihan kaikkea tontut eivät ehdi nikkaroida työpajassaan, joten he voivat myös ostaa lahjoja lapsille, vahvisti mummo.

Ja ihmetteli itsekin, että miten niitä legoja tai barbeja edes voisi tehdä tonttupajassa. Nehän ovat tiukasti rekisteröityjä tuotemerkkejä.

Lahjoissa on ollut hintalappuja.

Toinen paljastumisen uhka syntyi, kun valehtelin lapsille ja jäin siitä kiinni.

Kysymys kuulosti viattomalta: ”Oletko mummo nähnyt joulupukkia tänä talvena?”

Tietenkään mummo ei ollut pukkia nähnyt, koska elettiin vasta joulunalusaikaa. Valhe paljastettiin riemukkaalla huudolla.

– Kyllä olet! Me nähtiin sinut kävelemässä joulupukin kanssa! Ajettiin autolla teidän ohi.

Se oli totta. Haastattelin joulupukkia ja Taavi-tonttua joululehteen, ja kävin kuvaamassa kaksikkoa läheisen kuusen luona. Kävellen mentiin kuvauspaikalle ja kävellen sieltä tultiin pois. Jälkipolvi oli sattunut ajamaan ohi juuri sillä hetkellä ja tarkkasilmäiset vekarat tietenkin huomasivat mummon kuljeksivan joulupukin kanssa.

Hädissäni astuin ylisuuriin saappaisiin ja kerroin lapsille luottamuksella, että mummo tuntee hirveän paljon ihmisiä, jopa joulupukin. Ja joskus tuttuja tavataan.

Jäi kyllä itsellekin olo, että onpa minulla melkoisia kavereita.

Muutama joulu taaksepäin pilasin koko homman nauramalla väärään aikaan. Meillä on hyvät pukin tamineet – on tukkaa, on partaa, asustelasit ja punaiset vaatteet. Kun ne pukee, ei itsekään tunnista itseään. Tästä rohkaistuen se olin minä, kuka pukkeili tuona jouluna.

Hiippailin hämärälle takaovelle, sillä sisälle valoihin en sentään rohjennut mennä. Mörisin mielestäni uskottavasti hyvät joulut ovelta.

Tilanne oli jännittävä paitsi lapsille, myös valepukille ja viime hetkellä alkoi naurattaa niin vietävästi. Pienenpieni naurunpyrskähdys pääsi karkuun, ja pukki joutui pakenemaan nutunliepeet heiluen kuullen korvissaan lasten iloisen huudon ”Mummo!”.

Kommentoi