Minä olen klassikkotapaus. Vietin peruskoulu- ja lukiovuoteni Suonenjoella, ja vannoin, että äkkiä lähden pois enkä takaisin tule. Jotenkin silloin niin moni asia huusi sitä, että parempi tulevaisuus on isommissa kaupungeissa. Mutta kuinkas sitten kävikään, opiskelujen jälkeen alkoi näyttää selvältä, että puolison työt ja perheenlisäys tuovat meidät takaisin Suonenjoelle. Arvelin, että minun täytyy pendelöidä vähintään Kuopioon työpaikan perässä.
Muuton jälkeen huomasin, että uudenlainen arki vauvan kanssa sai kaupungin näyttämään ja tuntumaan erilaiselta, kuin miltä se oli tuntunut kymmenen vuotta aiemmin. Jos aiemmin oli tuntunut, että täällä ei ole mitään, takaisinmuuton jälkeen huomasin, että täältähän löytyy kaikki. Tarvittavat palvelut oli helposti saavutettavissa. Neuvola ja kauppa vaunulenkkietäisyydellä, päivähoitopaikkakin järjestyi kädenkäänteessä. Ja se työpaikka, sekin löytyi Suonenjoelta.
Tiukassa tuntuu olevan se ajatus, että pieniltä paikkakunnilta pitäisi päästä pysyvästi pois.
Meitä klassikkotapauksia on täällä Suonenjoella useampiakin. Ollaan lähdetty hakemaan uusia tuulia suuresta maailmasta, mutta sitten huomattu, että toimii ne perusjutut pienemmälläkin paikkakunnalla, eivätkä ovet maailmaan sulkeudu täällä asuessakaan. Kansainvälisyys on kiinnostanut jo kouluajoista asti, jolloin osallistuin kesäisin erilaisille kansainvälisille leireille ja kesävaihtoon. Noilla matkoilla sain uusia tuttavia, kokemuksia, uskallusta ja varmuutta pärjätä erilaisissa paikoissa, tilanteissa ja eri kielillä. Nyt työni on hyvinkin kansainvälistä - kesäisin työyhteisössäni suomi on vasta kolmanneksi käytetyin kieli. Talvellakin muita kieliä saa käyttää viikoittain pidettäessä yhteyttä työntekijöihin ja tavarantoimittajiin. Talvisin on hyvä myös vierailla haistelemassa alan ajankohtaisia tuulia seminaareissa ja messuilla Keski-Euroopassa. Myös Aasian suuntaan on yhteistyökuvioita.
Sellaiseen eriskummallisuuteen olen kyllä törmännyt, että kun olen kertonut asuvani Suonenjoella, minulta on kysytty että “mitä sinä siellä vielä teet?”, kysyjänä ollut lähes tuntematon ihminen.
Tiukassa tuntuu olevan se ajatus, että pieniltä paikkakunnilta pitäisi päästä pysyvästi pois. Mitä tulee perusarkeen, sen raamit ovat hyvin samankaltaiset asuipa sitten pienemmällä tai isommalla paikkakunnalla. Kun se tavallinen arki pyörii työpaikan, ruokakaupan ja harrastusten ympärillä, niin peruspalikat ovat melko samat niin Tervossa kuin Turussakin. Mistään en myöskään koe jääneeni paitsi. Päinvastoin, pienessä yhteisössä pääsee helposti mukaan monenlaiseen, ja asioihin pystyy oikeasti vaikuttamaan.
Koulujen kevätjuhlat häämöttää jo ensi viikolla, ja monilla opinnot jatkuvat syksyllä uusissa opinahjoissa uusilla paikkakunnilla. Uudet kokemukset odottavat, niin sen pitää ollakin. Osaamista kannattaa kartuttaa, sillä meillä on monia työpaikkoja, joissa sitä tarvitaan. Kokemusta ja näkemystä kannattaa käydä hankkimassa muualla senkin vuoksi, että silloin näkee paremmin paitsi sen, mitä voi kehittää, mutta myös sen, mikä meillä on täällä erityisen hyvin. Oppi ottakaatte joutsenista, tänne on ihan ok palata.
Kirjoittaja on Suonenjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.