Hyvinvointialueet aloittivat vuoden alussa ja todellisuus perusterveydenhuollon palveluiden turvaamisesta reuna-alueilla tuli selväksi. Itselläni tai perheelläni ei ole ollut tarvetta, eikä siis henkilökohtaista kokemusta, mutta lukemattomia palautteita olen tilanteesta luottamushenkilönä saanut. Lääkäriin ei pääse, reseptejä ei saa uusittua ja takaisinsoittoja ei tule. Tämä on viesti ja varmasti todellisuus tilanteesta. Tätä puoltaa myös se, että Pohjois-Savon hyvinvointialue tiedotti juuri, että kiireettömiä lääkärinvastaanottoja vähennetään. Lisäksi tiedotteessa myönnettiin, että kiireettömien hoitaja-aikojen sekä soittopyyntöjen ja reseptien uusimiseen osalta on ja tulee olemaan ruuhkaa.
Nyt tärkein. Mikään tilanteessa ei ole lääkäreiden tai hoitajien syytä. Päinvastoin, henkilöstöpulasta kärsittäessä he venyvät uskomattomiin.
Kritisoin jo ennen aluevaaleja sitä, että sote-palveluiden turvaaminen ja hoitojonojen purkaminen ei hyvinvointialueuudistuksessa parane. Uudistukseen lähdettiin rakentaen uutta hallintoporrasta valtion ja kuntien väliin. Ja hallinto edellä rahoitusta on lähdetty turvaamaankin. Alueet ovat rakenteellisesti alijäämäisiä, sillä valtio ei turvannut uudistukseen tarvittavaa rahoitusta ja henkilöstöpula vuoksi myös tietojärjestelmien yhtenäistäminen on vaiheessa. Kaikki tämä vaarantaa jo potilasturvallisuuden.
Sote-alalta on karannut muille aloille työntekijöitä ja alan veto- ja pitovoima ei vahvistu ennenkuin johtaminen, palkkaus ja työolot saadaan kuntoon. Työntekijöiden pitäisi myös voida paremmin vaikuttaa työaikoihinsa ja -tehtäviinsä. Olemme suurien ongelmien keskellä, sillä palveluita ei turvata, jos tekeviä käsiä ei ole.
Millä sitten saadaan palvelu turvattua ja hoitojonoja purettua? Tähän meillä jo oli muutama vuosi sitten ratkaisu, valinnan vapaus ja palvelusetelit. Nykyinen hallitus ei kuitenkaan halunnut ideologioissaan ottaa uudistuksessa mukaan alan yrityksiä ja palvelusetelimallia. Tämä olisi se ratkaisu. Meillä Kiuruvedellä Kunnanlääkärit Oy:n toimiessa valinnanvapauskokeilun ajan, palvelut olivat kunnossa ja ihmiset saivat perusterveydenhuollon palvelun oikea-aikaisesti, osa terveyskeskuksestamme, osa Kunnanlääkäreiltä. Hoitoon pääsi. Julkinen puoli ei yksin tule hoitojonoja purkamaan, siihen tarvitaan mukaan yksityinen sektori. Niin kauan kuin sitä ei luottamushenkilöt eli päättäjät suostu hyväksymään, niin kauan tilanne jatkaa vain pahenemistaan.
Sote-uudistus vaatii korjaussarjan ja alueet lisää rahaa välittömästi. Hallintoa tulee vähentää ja alueiden määrä supistaa yliopistosairaaloiden ympärille, viideksi alueeksi. Tähän tulemme päätymään ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin, sillä tuhlaamme kokoajan rahaa liikaa hallintoon tässä välissä.
Toivon todella, että palveluiden supistaminen meillä reuna-alueilla pysähtyy, Kiuruveden terveyskeskuksen ja muiden alueen avoimet virat saadaan täytettyä ja ihmiset saavat palvelua. Pidän loukkaavana puheita käynnistysvaikeuksista tai alueellisesta työvoimapulasta. Se on asioiden silottelua. Totuuden tietää jokainen, joka palvelua tarvitsisi ja jää ilman tai roikkumaan jonoon. Nyt arvon aluevaltuutettutoverit, hattu kiltisti kouraan ja myönnetään, että metsään ollaan menty. Ja sitten töihin, korjaamaan tilanne.