Maaseudun karjatilojen katoamisen ja toisaalta työtapojen muutosten myötä, alkoi näkyä myös lähi luonnon eläin kantojen, etenkin linnuston muuttumisena lajillisesti ja määrällisesti.
Vielä viisikymmentäluvulla puimalan ruumenkasasta pöllähti vastaan peltopyyparvi. Viljan seivästämisen ja puimakone aikana elinvoimaisina pysyneet keltasirkkuparvet katosivat puimurikauteen siirryttäessä. Savon kivisillä pelloilla yleinen, pyrstöään vippaava kivitasku kuului häviäjiin. Sen ääntely oli kuin kahta kiveä lyödään käsillä vastakkain. Varpusinvaasio valtasi avoimen viljatilan kylmäilmakuivurissa, pesintä onnistui loistavasti päre ja peltikaton välisessä ”hautomossa.” Viljanviljelyn loputtua kuivurin ammottaessa tyhjyyttään, varpuskanta romahti.
Tällä hetkellä rakennettua ja asuttua miljöötä hallitsee diktaattorin ottein orava.
Maaseudun autioituminen yhteiskunnallisena muoti-ilmiönä, poliittisena tahtotilana ja osin taloudellisen pakon sanelemana, hävitti kymmenet tuhannet pienet ja pienehköt karjatilat. Samalla lähes katosivat pihapiireissä siukoilevat, koko maaseutua yleisesti elävöittäneet haarapääskyset. Se lienee merkittävimpiä maaseudun lintulajiston hiipumisia. Rakennusten vierustoilla ja peltovainioilla risteilevät sähkölangat olivat pääskysten miehittämiä tarkkailu ja lepolankoja. Eri korkeuksilla oleville langoille pääskyt muodostivat jatkuvasti muuttuvia nuotituksia, sävellyksiä jos niin halusi tulkita.
Ravinnosta eli kärpäsistä ei ollut puutetta, enemmänkin ylituotantoa. Itseni ohella maito on kärpästenkin herkku, pääskyt mässäilivät kärpäsillä. Pääskyjen lentokorkeudesta voitiin ennustaa säätilan kehittymistä korkea ja matalapaineisiin, poutiin ja sateisiin. Vielä joskus yhdeksänkymmentäluvulla ruuhkasuomen asukkaat sanoivat kadehtivansa pihapiirimme pääskyjä. Taisinpa leikisti ehdottaa heille avuksi lehmää tai muutamaa mullikkaa.
Kun karjan pito vuosituhannen vaiheessa loppui, pääskysiä oli vielä useita vuosia jälkeenpäin. Sitten muutamat pihaoravat alkoi häiritä ja vainota pesiviä pääskyjä. Pääskykanta harveni ja lopulta katosi. Totesin oravien hävittäneet kaikki pesät.
Ensin menivät karjatilat, seuraavaksi pääskyset ja lopulta niiden mielipaikat, sähkölangat. Ilmeisenä syynä pääskyjen katoamiseen heikentynyt ravinto ja pesintäturvattomuus. Nykyään alkukesällä joku pääsky poikkeaa taloon. Lentelevät ladossa, viipyvät muutaman päivän. Eivät enää jää, tee pesää. Varalta yksi vanha puhelinlanka on viritetty liiterin harjalta talon päätyyn.
Tällä hetkellä rakennettua ja asuttua miljöötä hallitsee diktaattorin ottein orava, samanmielisine esikuntineen. Aamuvarhaiset hyppyloikat lumessa, paljastavat rakennusten ja pihapuuston tarkastuksen tulleen suoritetuksi jo tunteja ennen unisen isäntärengin heräämistä. Pääskyillä ei ole paluuta oravien hallitsemalle reviirille. Pihapiirin pesintä vaikeuksissa ovat myös tiaiset, västäräkit ja siepot.