Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Kiitos teille vapaaehtoiset koutsit ja opet

Sunnuntaina tehtiin jälleen suomalaista urheiluhistoriaa, kun 22-vuotias Kalle Rovanperä vei rallin maailmanmestaruuden ja vieläpä historian kaikkien aikojen nuorimpana kuljettajana. Yksi historialliseen voittoon vaikuttanut tekijä on se, että Kalle syntyi ralliperheeseen ja sai ensimmäiset menopelinsä jo parivuotiaana, vaikka perheestä kukaan ei Kallea ralliin painostanutkaan. Ensimmäisen ralliautonsa Kalle sai jo kahdeksanvuotiaana. Kun poika selvästi innostui lajista, perhe uskoi häneen ja antoi harrastaa.

Rovanperä on jossain määrin etuoikeutetussa asemassa. Läheskään jokaisella lapsella ei ole mahdollisuutta aloittaa ralliautoilua parivuotiaana. Olennaisempaa kuitenkin on, että Kallen annettiin harrastaa, ja juuri sitä mitä itse halusi.

Vuoden 2019 tammikuussa julkaistiin LIITU-tutkimus, jossa kerrottiin kuinka lasten liikuntainnostus on vähentynyt. Tutkimuksesta kävi ilmi, että tärkeimpiä asioita liikunnassa ovat 11–15-vuotiaille parhaansa yrittäminen ja ilon ja hyvän olon saaminen sekä uusien taitojen oppiminen.

Vaikka tutkimus on ”vanha”, tuskin prioriteetit ovat hurjasti muuttuneet. Jokainen lasten kanssa vähänkin enemmän aikaa viettänyt tietää, että pakkopullalla ei saa kovin hyviä tuloksia. Innostus ja ilo ovat polttoainetta, joka kantaa pitkälle.

Olen tässä viime kuukausina haastatellut useampaa lasten urheilun parissa valmennus- tai opetustyötä tekevää henkilöä. Kaikkia näitä henkilöitä on yhdistänyt yksi, erittäin hieno ja ihailtava asia: Kaikille heille on tärkeää, että lapset innostuvat, yrittävät ja saavat onnistumisen kokemuksia urheiluharrastuksessa. Heille tärkeintä on, että lapset liikkuvat ja oppivat elämän taitoja, joihin kuuluu muun muassa toisten huomioiminen ja kunnioitus samalla, kun itsevarmuus kehittyessä kasvaa.

Jos lapsella ei ole luontaista kiinnostusta johonkin lajiin, täytyy hänet saada innostumaan ja innostus löytyy kokeilemalla. Sekään ei tosin yksin riitä, sillä tuo innostus täytyisi saada kestämään. Siinä nämä edellä mainitut koutsit ja opet ovat avainasemassa.

Kaikista ei tule Kalle Rovanperiä, eikä tarvitsekaan. Riittäisi, että mahdollisimman monesta tulisi niin kunnoltaan kuin mieleltään terveitä arkielämän liikkuja.

Ja se syntyy usein sillä, että joku uskoo sinuun.

Kiitos teille vapaaehtoiset koutsit tärkeästä työstä näiden lasten ja nuorten eteen.