Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Armeijan harmaus vaihtui värikirjoksi!

Alokas korkiasti nauraa, sotamies sen kuin virnauttaa, sanoo ikiaikainen sananlasku. Akateemiset, opettajaksi tähdänneet opinnot olivat lopputenttien osalta osoittaen erinomaisia tietoja ja taitoja takanapäin ja littera kädessä tuli nyt käydä maata puolustamaan 1980-luvun alkupuolella.

Ei ole kiire kunniaksi eikä hoppu hyväksi, mutta armeijan esikunnassa lienevät tytöillä sormet kirjoituskoneen koskettimilla lipsuneet, kun palvelukseenastumismääräys oli kovin umpisavolainen. Palveluspaikaksi oli määrätty Mikkelissä Karkialampi, mutta valtion ilmainen junalippu määräsi tulevan varusmiehen matkaamaan Kajaaniin Hoikankankaalle. ”Ei auta arvelu asiassa”, ajattelin ja hyppäsin into pinkeenä pohjoisen junaan. Perillä majurin möykkäys kertoi selvästi sen, että armeijaurani oli lähtenyt alusta pitäen väärille raiteille! Jäin ilman varusteita ja ensimmäisen yön vietin putkaa muistuttavissa olosuhteissa ihan yksin.

Ajatus siitä, että armeijassa kaveria ei jätetä, oli saanut ankaran kolauksen. Äiti Kaisan leipäkakut maistuivat lokakuun pimeydessä paremmilta kuin koskaan! Seuraava päivä oli perjantai ja uuden litteran kuitanneena puksutin junalla kohti Etelä-Savoa siviilivaatteissa edelleen. Konduktöörin säälivä katse piirtyy mieleeni yhä edelleen. Viikonlopun jälkeen maanantaina sain harmaat ylleni taistelutahdon kohotessa heti uusiin sfääreihin.

kuuluivat varmasti Kouvolan torille saakka.

Opiskeluvuodet Rovaniemellä napapiirillä olivat myös omaa navanympärystäni laajentaneet ja tulotarkastuksen 96 kiloa elopainoa saivat ensimmäisillä jalka- ja polkupyörämarsseilla usein huutamaan :”Pojat oottakee!” Mitä ankarampi herra sitä nöyrempi koira sanotaan tunnetussa lausahduksessa. Tätä opetustaitoa käytettiin Mikkelissä ja sotilastaitomestaruuskilpailut olivat joukkueellemme yhtä palkintopöydän puhdistusta.

Sotilasvalan, hernekeiton ja äidin liikutuksesta kostuneiden nenäliinojen kuivuttua oli aika suunnata erikoistumaan ja monien vaiheiden jälkeen löysin itseni Kouvolasta tykistöstä ja sotilaiden lääkintään ja ensiapuun erikoistuneena. Kouluttajista pisti silmiin heti iso musta mies, autokomppanian päällikkö ja Kouvolan Pallonlyöjien mestaripesäpalloilija Pertti Lonka. Jo silloin saatoin kuvitella, että tuosta varresta lähtee lapalaaka kovaa ja kauas.

Sitten eräänä iltana päivystäessämme varuskuntasairaala kolmosessa päätimme sotilastoverin kanssa lähteä Vekaranjärven varuskunnan sotilaskotiin visiitille, jonne Popeda oli tullut keikalle. Kyytiähän ei ollut, niinpä nappasimme varuskuntasairaalan ambulanssin ja ilman pillejä päällä suhkasimme taputtamaan Mustajärvelle ja Hautamäille. Ei se synti mitään, mutta ne seuraukset! Kiinni tottakai jäätiin. Vääpelin metakka ja ulvonta kuuluivat varmasti Kouvolan torille saakka.

Kaikista mieliinpainuvin tapaus kohdalleni sattui, kun uusilta alokkailta tuli ottaa virtsasta sokeri- ja proteiiniarvot. 164 uutta alokasta seisoi edessäni rivissä asennossa ja eikun mukia kouraan! Ensimmäisellä yrittämällä yksinkertainen tikkutesti osoitti seitsemällä alokkaalla liikaa sokeria olevan virtsassa. Käskin heidän tulla seuraavana aamuna uudestaan. Se vapautti sitten kolme miestä takaisin riviin, mutta neljällä edelleen tilanne oli jo huolestuttavampi. Viikonlopun jälkeen jäi vielä yksi isänmaan urho, jonka kohdalla testitikku muuttui punaiseksi ihan hetkessä. Hänen nimensä oli Erkki. Ohjasinkin hänet oikealle lääkärille jatkotutkimuksiin. Ajatukset ovat tullittomia ja mietin kovin, miten Erkki on armeijaan päässyt ennakkotarkastusten läpi?

Asia selvisi, kun muutaman viikon päästä veimme erästä vyöruusupotilasta Lahden sotilassairaalaan Hennalaan. Siellä edelleen alokas Erkki kertoi, että tulokset alkavat selvitä ja ettei hänellä koskaan ole ollut toista munuaista tai jos on ollut, se on täysin surkastunut! Sitä, mistä kyseinen vamma juontuu, ei kyllä ymmärrä Erkkikään! Minulla oli lomalappu valmiina aamuksi vääpelin käskynjaolla annettavaksi ja allekirjoitus hyvästä palveluksesta napsahti justiinsa. Erkki vapautettiin rauhan ajan palveluksesta. Vaikka inttiaika joskus ihokarvoja kirvistelikin ja pitkät lumitaisteluharjoitukset ohtaan koskivatkin, niin muistelen tuota ajanjaksoa elämässäni lämmöllä kuin jouluja mummolassa.

Kirjoittaja on entinen nostoväkeläinen.