Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Kun korona ei enää pelota

Muistatteko ajan, kun katsoit kauhulla yskivää henkilöä kaupan kassajonossa? Toivoit totisesti, että hän tajuaisi pitää suositellun puolentoista metrin, mielellään kolmen metrin välin kanssaeläjiin. Muistatko, kun itseäsi alkoi kaupassa yskittämään tai aivastuttamaan ja teit kaikkesi estääksesi sen. Tuskan hiki valuen mietit, mitä nuo muut ajattelee, jos nyt yskäisen – luulevat vielä spitaaliseksi. Maskien takana ihmisiä ei meinannut edes tunnistaa. Näkyi vain silmät. Uutisotsikoista sai lukea, kuinka korona-ajan vauvatkaan eivät reagoineet ilmeisiin. Miten se olikin niin, että aina kauppaan astuessa alkoikin yskittämään, vaikka muuten koko päivä olisi ollut ilman kurkun kutinaa.

Nyt elämä soljuu melkein kuin ennen koronaa. Toki koronan varjo on yhä yllä ja tauti ei ole mihinkään hävinnyt, muuttunut vain. Medioiden uutisetkin ovat täyttyneet muista otsikoista ja pätkistä, kuin koronasta.

Muistatko koronarokotteiden tulon Suomen markkinoille. Uutta piikkiä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Se tulisi vapauttamaan kansan tästä teholle vievästä taudista. Samaan aikaan pelko lietsoi rokotevastaisuutta, sillä monella oli tuoreessa muistissa sikainfluenssarokotteen välittäjäaineen mahdollinen vaikutus narkolepsian puhkeamiseen. Muistan itsekin tarkistaneen vuosittaisten influenssarokotusten aikana, ettei itseeni käytettävässä rokotteessa ollut kyseistä ainetta. Tosin mene ja tiedä narkolepsiasta, mutta valon väheneminen näin syksyn tulleen saa aikaan hyvin vastaavanlaisia oireita.

Kun korona ei enää pelota. Ihminen tottuu ja sopeutuu. Opiskeluaikana koulussamme oli paljon eri kansallisuuksien edustajia opiskelijoina. Osa heistä oli vaihto-oppilaita ja osalla oli kaksoiskansalaisuus. Eräs opiskelukaverini kävi vuosittain Israelissa. Tuolloin kysyin häneltä, että kuinka ihmiset siellä jaksavat elää koko ajan pelossa? Pelossa siitä, milloin pommitus osuu omaan kauppakeskukseen. Hän vastasi kuta kuinkin niin, että ihmiset tottuvat, eivätkä jaksa enää pelätä. Mietin tuolloin, miten kukaan voisi oppia olemaan pelkäämättä pommituksia.

Pienemmässä mittakaavassa ja asian vakavuudessa koronan kanssa on käynyt lähestulkoon samoin. On totuttu. Osa ei jaksa enää pelätä. Maskit ovat poistuneet lähestulkoon katukuvasta ja harva vierailee käsidesiautomaatilla kaupassa käydessään. Maskisuositukset ovat lieventyneet, eikä rajoituksia liiemmälti ole tulossa. Virus muuntuu ja ihminen sopeutuu. Vasta jonkin ajan päästä näemme koronan aiheuttamat ”tuhot” – niin terveydessä kuin yhteiskunnassakin.