Olen tottunut laulamaan koulun päättäjäisjuhlassa Suvivirren, jonka alkuperä on Ruotsista. Jo joutui armas on aina saanut aikaan jonkinlaisen läikähdyksen sydämessäni, ja niillä tutuilla sanoilla ja tutulla sävelellä laulettuna. Kun sen kuulee, tietää kesän alkaneen.
Pitkään olin välttynyt keväisen sävelmän muuttuneilta sanoilta. Ne lävähtivät eteen tänä kesänä kuopuksen koulun kevätjuhlassa. Suvivirrestä oli tullut Suvilaulu. Jotenkin vain eivät tuttuun sävelmään osittain muutetut sanat taipuneet meikäläisen suussa – ainakaan ensimmäisellä kerralla. Väkisinkin vanhat tutut sanat olivat mielessä ja pyrkivät ilmoille.
Toki uudet sanat ovat hienot, sillä puhuvathan ne luonnon, rauhan ja inhimillisyyden puolesta. Kaikki Herramme viittaava on jätetty pois näissä Paula Vesalan runoilemissa sanoissa. Sävelmä oli onneksi se vanha tuttu, todennäköisesti ruotsalaiselle kansanlaulun pohjalle syntynyt koraali.
Virren tutut sanat ” Se meille muistuttaapi hyvyyttäs Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta” kuuluvat nyt uskonnottomina ”Se meille muistuttaapi mahdollisuudesta, ihmeitä maailmamme hoitaa ja varjella”. Kauniin ajatukset uudet sanatkin sisältävät, ja uudet sukupolvet oppivat sen näillä sanoilla – siis niissä kouluissa, joissa uudistus on otettu käyttöön. Muutkin kohdat, joissa viitataan Jumalaan, on muutettu.
Suvivirsi on osa kansallista kulttuuriperintöämme. Ketään ei pahoittane se, että tutustuu myös perinteisiin sanoihin – ainakin jollakin tasolla. Hyvä on tuntea mennyttä, jotta osaa arvostaa nykyistä ja katsoa tulevaisuuteen. Vaikka onhan eräs tunnettu poliitikko takavuosina todennut, ettei historiantuntemuksella ole arvoa. Valitettavasti tämänkin päivän tapahtumat Euroopassa osoittavat, kuinka tärkeää on tuntea historiaa.
Koulujen kevätjuhlien Suvivirrestä on väännetty kättä viimeisen kymmenen vuoden aikana, ajoittain lujastikin. Joissakin kouluissa siitä on luovuttu kokonaan. Muutetut sanat ovat sen verran yleismaailmalliset, että niiden ei luulisi loukkaavan kenenkään vakaumusta. Niiden mukaan laulettuna tuttu sävelmä saanee olla osa tuleviakin kevätjuhlia. Opetushallituskin on antanut asiasta oman linjauksensa, samoin joulujuhliin kuuluvasta Enkeli taivaan lausui näin -virrestä.
Molempien sävelmät ovat kauniita – nimitetäänpä niitä sitten virsiksi tai lauluiksi. Ne ovat kuuluneet menneiden sukupolvien perinteeseen. Toivottavasti myös nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat ylpeydellä kantaa mukanaan tätä kulttuurihistoriallisten perintöämme – edes sävelten muodossa.