Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mummoa muistellen

Asiasta ja vierestä

Maaliskuu on ollut kuukausi, joka on vuosien saatossa tuonut perheeseeni iloa ja surua. Lapsistani kolme on syntynyt kevään korvalla. Maaliskuussa ovat lapseni menettäneet isänsä äidin ja tänä vuonna maaliskuu vei minulta mummon ja samalla lapsiltani isomummon ja lapsenlapsosilta isoisomummon.

Mummoni Helga syntyi huhtikuussa 1922. Hän oli kovaäänisen ja nauraa hohottavan sukuni matriarkka, jonka syntymäpäiville kokoonnuttiin runsaalla joukolla vuosi toisensa perään. Perinteisesti niissä pirskeissä tavattiin sisarusten, serkkujen, setien, tädin ja muidenkin sukulaisten kesken syöden, kahvitellen ja siunaillen lasten kasvua. Kuulumisia vaihdettiin ja maailmanmenoa päiviteltiin. Juhlien jälkeen päästiin pienemmissä porukoissa, perheen kesken, äimistelemään sitä, miten vanhan näköiseksi sukulaiset olivat menneet sitten viime näkemän. Juhlien jälkimainingeissa viivähdin minäkin peilin edessä tavallista pidempään. Oman pärstän tarkastelu kriittisin silmin paljasti, etteivät ainoastaan sukulaiset olleet rupsahtaneet sitten edellisten bailujen.

Helga-mummoa ei ajan hammas näyttänyt järsivän haukkaamalla suuria paloja kerrallaan kuten meitä muita. Helgaa aika nykersi varovasti ja hiljalleen, pienillä hampailla näykkien. Mummon pää oli partaveitsen terävä, ryhti suora kuin dynamiittipanoksella ja askel päättäväinen. Mummo paukutti kutoa mattoja, pellavaliinoja, verhoja ja poppanapeittoja meidän koteihimme.

Helga eli pitkän elämänsä tiukasti ajassa kiinni. En muista hänen haikailleen menneiden perään rypien vanhojen, hyvien aikojen muistoissa kuten monilla ikäihmisillä on tapana. Kysyttäessä hän kertoi kotikylän ja suvun menneistä, mutta enimmäkseen keskustelu pysyi nykyhetken kuulumisissa. Helga matkusteli ja koki monenmoista, ui meressä ja ratsasti strutsilla näillä lukuisilla reissuillaan. Seurakunnan järjestämillä 80-vuotiaiden kekkereillä Helgan ja Einon, ikätovereiden, rippikouluaikainen ihastus leimahti uudelleen liekkiin. He ehtivät olla yhdessä viisitoista vuotta. Ihailen sitä, miten mummolla oli rohkeutta tarttua niihin tilaisuuksiin, joita elämä hänelle antoi. Mummo oli perinteisten arvojen vankkumaton kannattaja, mutta tiukan paikan tullen hänestä löytyi suvaitsevaisuutta ja joustavuutta.

Helgan satavuotissynttäreiden valmistelut olivat jo hyvässä vauhdissa, mutta riemukkaat synttärikestit vaihtuivat haikeiksi jäähyväisiksi. Eräs aikakausi päättyi matriarkan kuolemaan. Nähtäväksi jää, miten meluisa sukumme järjestäytyy nyt, kun kokoava voima on poissa. Onkohan meillä enää juhlia, joihin kokoontua tapaamaan sukulaisi.

Helga-mummoa ei ajan hammas näyttänyt järsivän.

Olen kiitollinen siitä, että sain pitää vielä mummona oman mummoni näin pitkään. Toivon, että minussa olisi edes hitunen Helgan voimaa, positiivisuutta ja rohkeutta. Sitä voimaa toivon myös omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni.

Harjakankaan mummo