Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vielä virtaa

Asiasta ja vierestä

Löysin taannoin muuttoa tehdessäni omat lasketteluvarusteeni. Olihan minulla toki muistikuva kyseisistä kamppeista sekä muutama näköhavaintokin vuosien varrelta suksista, sauvoista sekä monoista. Lasketteluhanskat ja lasit olivat pyörineet ties kuinka monta kertaa pipojen ja muiden hanskojen seassa. Jopa haitaksi asti. Monot olivat koristaneet varaston hyllyä jonkun tovin ja sukset sekä sauvat suorastaan kasvoivat naavaa.

Muuttoa tehdessäni havahduin pohtimaan suksien tulevaa sijoituspaikkaa ja mietin ihan vakavissani, että heivaan ne jollekin somepalstalle myyntiin tai jopa autuaammille maille, roska-astian pohjalle. Jätin kuitenkin suksien sekä oheistuotteiden kohtalon ratkaisematta ja heivasin monot sisätiloihin ja sukset varaston nurkkaan.

Meni viikko ja meni toinen. Kävin noukkimassa sukset varastosta ja tein pintapuolisen tarkistuksen niiden kunnosta. Ruoste oli hieman ottautunut kantteihin ja pöly tarttunut pintaan. Käytin sukset sauvojen kera pesussa ja totesin kamppeet kokeilun arvoisiksi. Olivathan ne sentään carverit eli ihan nykyaikaiset sukset. Mene ja tiedä. Ikää niillä kuitenkin oli ainakin 15 vuoden verran ellei enemmänkin. Ajanlaskutaitoni on onneksi ruostunut, aivan kuten nuo suksien kantitkin.

Pesin ja puunasin sukset, sauvat ja monojen kuoret ja kappas, ikä on vain luku. Monot oli aikanaan kuumamuotoiltu istumaan omaan jalkaani ostohetkellä. Työnsin jalkani nyt vuonna 2022 monoihin, jotka olivat olleet sopivat vielä vuonna 2008. Olivathan ne toki sopivat vieläkin, mutta kun laitoin soljet kiinni, niin tunne oli sanoin kuvaamattoman kauhea. Kiristi ja puristi niin vietävästi, että uumoilin laskettelusta tulevan niin henkisesti kuin fyysisestikin kivulias.

Tuli aurinkoinen aamu ja reissua laskettelurinteeseen oli pohdittu muutamaan otteeseen. Asia oli kuitenkin jo sovittu ja sukset pakattu autoon. Keula kohti auringon paahdetta ja lähintä laskettelurinnettä. Lippu taskuun ja ankkurihissillä ylös. Taukoa laskettelusta oli ollut 12 vuotta, ainakin. Jännitti. Monot kiristi ja puristi ja tuska oli kammottava. Sain laskettua kaksi rinnettä ja oli pakko istua hetkeksi elvyttämään jalkoja. Ne tarvitsivat muutaman elvyttävän iskun ja minä tiedon, että monoja voisi pitää hieman löysemmällä, jotta veri kiertää.

Ruoste oli hieman ottautunut kantteihin ja pöly tarttunut pintaan.

Tauko ja pari rinnettä lisää. Lasku alkoi sujua ja viisi tuntia hujahti kuin siivillä. Luotto omaan kehoon kasvoi aivan kuten vauhtikin.

Ihmiskeho on uskomaton kapistus. Kun on jonkun taidon joskus opetellut kunnolla, keho muistaa liikeradat vielä useiden vuosien jälkeen. Sen minä nuorena oppii, vanhana taitaa – kuuluu eräskin sananparsi ja tämän voin omakohtaisesti allekirjoittaa.