Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kauan sitten ennen maskeja

Asiasta ja vierestä

Tuntuu kurjalta ajatella, että esimerkiksi oma poikani on kasvanut lähes koko pienen kahden ja puolen vuoden ikänsä koronan varjossa.

Hän oli reilun puolen vuoden ikäinen, kun uutisissa ensimmäisiä kertoja alettiin puhua Kiinassa leviävästä uudesta viruksesta.

Maaliskuussa 2020 istuin sohvan nurkassa imettämässä ja katselin epäuskoisena hallituksen suoraa tiedotustilaisuutta. Suomi suljettiin, työntekijät siirtyivät etätöihin ja liki kaikki sosiaalinen kanssakäyminen loppui.

Alkoi kummallinen aika, jolloin emme voineet vierailla esimerkiksi isovanhempien luona kuukausiin. Tuona aikana heidän ensimmäinen lapsenlapsensa oppi konttaamaan, mutta mummi ja vaari eivät päässeet sitä todistamaan muutoin kuin videoleikkeiden välityksellä.

Kesää kohti mentäessä ja koronan hieman höllentäessä otettaan, aloimme jälleen vierailla toistemme luona. Huoli nurkan takana väijyvästä viruksesta kummitteli kuitenkin mielessä jatkuvasti.

Ehkä käsidesipurnukasta ei tulekaan koulurepun vakiovarustetta.

Korona-ajan lapset eivät muista, millainen vanha normaali oli.

Päivitteleekö koronasukupolvi joskus keskenään, millaista mahtoi oli ennen vanhaan, kun kaupassakaan ei käytetty maskeja.

Tai kummastelevatko he, miten joskus kohdatessa tervehdittiin kättelemällä – joskus peräti halaamalla.

Nyt he pitävät täysin normaalina sitä, että kohdatessa mieluummin kavahdetaan hieman taaksepäin.

Pääsevätkö he koskaan nauttimaan ajasta, jolloin ilmassa ei leijunut koko aikaa sairauden uhka näin vahvana?

Neuvolastakin kantautuu huolestuttavia uutisia: yhä useamman vauvan hymy on alkanut hyytyä pandemian aikana.

Vauvalle olisi hyvä puhua ja hymyillä paljon, jotta hänen vuorovaikutustaitonsa kehittyisivät. Kun pienokainen ei pääse maskin vuoksi peilaamaan ilmeitä, oppiminen hankaloituu.

Erään neuvolalääkärin mukaan aiemmin lähes kaikki neljän kuukauden ikäiset vauvat ovat reagoineet ilmeisiin, nykyisin noin kolmasosa.

Tietenkään omassa kodissa maskia ei käytetä, ja siellä vauva saa toivottavasti nauttia hymyistä ilman rajoituksia.

No, ehkä kuitenkin käy niin, että ajan myötä vanha normaali vielä palaa. Maskit unohdetaan ja turvavälitkin kapenevat. Ehkä käsidesipurnukasta ei tulekaan koulurepun vakiovarustetta.

Jo kouluiässä olevat lapset muistavat kuitenkin varmasti tämän poikkeuksellisen ajan koko elämänsä, niin erikoinen tilanne on ollut etäkouluineen, eristäytymisineen ja karanteeneineen.

Osalle aika on ollut hyvin karu, yksinäiset ovat entistä yksinäisempiä, syrjäytyneet entistä syrjäytyneempiä ja joidenkin perheiden kireä tilanne ehkä vielä entistä kireämpi.

Joiltakin arvaamaton virus on jopa vienyt läheisen ja siten muuttanut elämää pysyvästi.