Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Asiasta ja Vierestä Sitkuttelua ja mutkuttelua

Sanotaan, että ihmiselle tekee hyvää unelmoida ja tavoitella unelmien toteuttamista. Eräänä kauniina päivänä (tai no, en minä muista oliko se päivä kaunis, mutta päivä kuitenkin), havahduin siihen, etten unelmoi mitään. Puurran vain. Ravaan kuin hamsteri siinä juoksupyörässä pysähtymättä. Ei vaihdu maisemat, ei siinnä horisontti. Suu kuivuu ja hiki virtaa. Seuraava ajatus oli, että kaiketi olen jo unelmani toteuttanut, kun ei niitä enää ole. Ja höpsis.

Aina on tilaa uusille unelmille, muuten ihmisestä tulee tylsä. Sinä päivänä, kun tämän tajusin, minä olin jo omasta mielestäni aika tylsä. Koronakin oli tylsistänyt entisestään. ”Monet aikuiset ovat tylsiä, koska ne tekevät liikaa töitä, eikä niiden aivoihin jää enää tilaa mielikuvitukselle”, napsauttaa Elli-neiti taas pysäyttäviä viisauksiaan äidilleen.

Unelmoida ei voi, jos sille ei ole tilaa. Jos ajatus on aina jo seuraavassa askareessa, ei näe horisonttia. On pakko pysähtyä. Kun pystyy pohtimaan ja tutkimaan asioita perusteellisemmin, luovuuskin lisääntyy. Uudistuminen vaatii uusia näkökulmia. Kun tuntee, haistaa ja maistaa asioita keskittyneemmin, voi hoksata jotain oleellista. Jotain sellaista, mikä kantaa pidemmälle.

Olen ihaillut ihmisiä, jotka hyppäävät rohkeasti arkirumbasta sivuun, esimerkiksi vuorotteluvapaalle ja keskittyvät itselleen tärkeisiin asioihin. Hetkeksi se voi viedä niukemman leivän ääreen ja jopa pakottaa pois mukavuusalueelta, mutta aika harvoin olen kuullut kenenkään sanovan, että ”ei ois pitänyt”. Sitkuttelu ja mutkuttelu siis sikseen ja kiinni kahvasta, joka pysäyttää hamsterin juoksupyörän!

Tykkään opiskelusta, vaikka en koskaan mikään ”kympin oppilas” ole ollutkaan. Lapsena en malttanut oikein tehdä läksyjä, kun oli mukavampi rymytä pihalla leikkimässä. Vuonna 2018 olin ensimmäisen kerran neljän kuukauden mittaisella opintovapaalla ja omasta mielestäni sen sato kyllä ropisi työnantajan laariin ihan selvästi. Tuli uutta oppia ja ajatuksia ja vahvistusta aiemmille ideoille, joita sittemmin olen saanut viedä pienin askelin eteenpäin. Nyt olen jäämässä toiselle opintovapaan pätkälle, -katsotaan miten oppi tällä kertaa menee päähän.

Minulle kaiken tekemisen keskiössä ja takana on ihminen, -ei siis esimerkiksi kone, säännöt, kulttuuri, politiikka tai uskonto. Motivoituneena sukellan nyt Työ- ja organisaatiopsykologian ja työyhteisösovittelun maailmaan. Varmaankin työnnän myös sormeni multaan ja nautin kevätauringosta. Ja loppukesälle toivon runsasta marjasatoa.

Aina on tilaa uusille unelmille, muuten ihmisestä tulee tylsä.

Hyvää ja valoisaa kevättä!

Kirjoittaja on elinkeinoasiamies Tervossa ja Vesantonnolla, Kehitysyhtiö SavoGrow Oy, opintovapaalla 1.3.-30.9.2022