Muistisairas vanhus on edelleen se henkilö, joka hän on aiemmin ollut.
Lähimuisti on se, joka häneltä ensimmäisenä oirehtii, ja ennen pitkää puuttuu kokonaan.
Hän tarvitsee läheisten rakkautta ja läsnäoloa elämässään. Mikään ei ole satuttavampaa kuin sulkea hänet pois elämästä. Lapset ja lastenlapset, pitäkää säännöllistä yhteyttä omaisiinne ja tavatkaa heitä. Soittakaa edes joskus tai lähettäkää vaikka vanhanmallinen kirje, jossa teistä on valokuvia itsestänne. Kertokaa kirjeessä jokin vanha tai hauska muisto omaisellenne. Huoneentaulu lapsenlapsista on oiva sisustus huoneeseen. Siitä riittää juttua joka päiväksi. Vanhus ilahtuu pienistäkin asioista.
Jos hän ei muista kuka puhelimessa puhuu, se ei ole loukkaus Sinua kohtaan, se on osa muistisairautta. Kuten se, että omainen saattaa olla alakuloinen ja masentunut. Häntä ihmetyttää, kun omalla kännykällä soittaminen on muuttunut vaikeaksi. Eikä television päälle laittaminen olekaan niin yksinkertaista. Kaukosäätimessä kun on liikaa näppäimiä.
Muistisairas muistaa monesti vanhempia asioita. Ilman yhteydenpitoa ei niitäkään. Yhteydenpidosta on myös vanhukselle iloa. Se katkaisee muuten niin yksinkertaiseksi rutinoituneen päivän. Hän on kuitenkin se henkilö, joka piti Sinusta huolta. Silloin kun Sinä tai lapsesi tarvitsitte.
Muistisairaskin on edelleen Ukki tai Mummi, joka jossain muistinsa sopukoissa ihmettelee, mikä hänen elämästänsä oikein puuttuu. Ettet se vain olisi Sinä.