Maksettua iloisuutta

Asiasta ja vierestä

Haaveilen lomareissusta auringon lämpöön. En kaipaa turistirysiin, mutta turistisesongin ulkopuolella moni rysä on mainio mesta oleiluun.

Ei muuten ole tunkua.

Kaipaan kieltä, jota en läheskään ymmärrä. Kaipaan sitä aurinkoista asennetta ja iloisuutta, mikä auringon paahtamista ihmisistä kuplii. En edes välitä, onko se aitoa hymyä tai iloisuutta, se vaan saa hetkittäin ihmisen tuntemaan itsensä iloiseksi ja tervetulleeksi. Siellä itsekin muuttuu auringon paahtamaksi rennoksi ja iloiseksi kulkijaksi, kuka hokee hola sinne ja hola tänne.

Muistelen, että muutama vuosi sitten eräs kauppaketju näillä main, opetti henkilökuntaansa hymyilemään ja tervehtimään asiakkaitaan. Kassalla asioidessa sanottiin iloisesti terve, kiitettiin ja vieläpä toivotettiin hyvää päivän jatkoa. Tämä toistui aivan yhtä monta kertaa, kun satuit asioimaan kyseisessä liikkeessä – päivittäin. Välillä tilanne tuntui jopa surkuhupaisalta miltei absurdilta. Jossain vaiheessa, kun seitsemännen kerran sanot myyjälle hei, terve ja moi, alkoi se jopa ärsyttämään. Terve, kauppaan tullessa heviosaston myyjälle, moi, kun siirryit leipiin ja tsau, kun ehdit juustohyllylle.

Aluksi toiminta oli hassua, miltei teennäistä. Yhden yön aikana entisistä murahtelijoista olikin kuoriutunut hymyileviä ”hyvää päivää, mitä kuuluu” -ihmisiä. Vielä vuoden päästä tästä muutoksesta saatoin kassalla havahtua ajattelemaan, että on siinä iloinen kassahenkilö. Huomasin itsekin ilostuvani, kun joku niin iloisesti tervehti ja asiakaspalvelukokemus oli huippuluokkaa. Fiilis hieman laimeni, kun muistin, että ai niin, tämä on maksettua iloisuutta. Suurin teennäisyys oli jo karissut ja toiminnasta oli jäänyt myyjille tapa. Nykyisin asiakkaana siihen oli jo niin tottunut, että saman ketjun toisessa liikkeessä asioidessa, näitä ”iloisia” tervehdyksiä huomaa kaipaavansa – tai ainakin niiden puuttumisen huomaa.

Siellä itsekin muuttuu auringon paahtamaksi rennoksi ja iloiseksi kulkijaksi.

Miten hymyllä ja ystävällisyydellä voikin olla niin suuri merkitys ihmiseläjän kannalta?

Aikanaan opiskellessani englantia, meille opettaja ohjeisti, että hymyile puhuessasi – hymyile niin, että hampaat näkyvät, sillä se hymy, se kuuluu puhuessasi. Ja niin se muuten kuuluu. Kokeile vaikka.

Hymy muuten näkyy myös silmissä. Se välittyy kaikesta toiminnasta, ilmeistä ja eleistä. Hymyllä on merkitystä, vaikka suurimman osan naamoja koristaakin maski.

Itse ajattelin, että voisin kokeilla tervehtiä savoksi ja levveesti hymmyilemällä – meinaan, se on takuuvarma komediasuoritus.