Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Asiasta ja vierestä Kakka kädessä ken vaeltaa

Hattu, hanskat, kuulokkeet. Avaimet, puhelin. Kaikki on. Koiralle panta kaulaan ja flexiin solmulle vähintään 4 sangallista pientä muovipussia. Ovesta pihalle ja lenkki voi alkaa.

Sinne! Ei kun tänne! Ei! Menenkin tuonne! Oh, mikä haisee tuolla! Nyt mennään täysillä! Ei kun tuolla olikin jännä haju, liinat kiinni! Kauhea kiire! Jaa, eipäs olekaan, kun alkoikin myyrä kurkkia täysin kesken juoksun. Ensimmäinen pussi solmusta auki, ja pökäle numero yksi talteen. Matka voi jatkua.

Päästään joitakin kymmeniä metrejä. Ehkä jopa satakin, kunnes hätä taas yllättää. Kakka kakkonen pussukkaan.

Jännittäviä ovat päivän uutiset lumihangessa. Lenkin puolivälin tienoilla, maastonakki alkaakin roikkua hihnan päässä. Se olisi taas aika päästellä, ja eikä varmasti ojan pohjalle vaan ihan kulkuväylälle. Ei muuta kuin köntsät taas kahvakassiin ja pikkukoiran ulkoiluriemu saa jatkua.

Jos alun tekstistä ei käynyt jo ilmi, niin koirani on sarjakakkaaja. Ja ennen kuin joku huolestuu, niin ihan terve elukka se on. Meinaa vaan olla niin innokas kulkija, ettei malta keskittyä kyseiseen toimitukseen kuin hetken kerrallaan, jos sitäkään. Siksi pitää päästellä sarjassa. Ennätys yhdelle lenkille on kahdeksan köntsää, joista viimeisimmät eivät olleet enää kerättävässä muodossa.

Miksi puhun koirani kakkaamisesta, vaikka virallinen koirankakkakausi ei ole edes alkanut?

Parhaimmillaan minulla kourassa 4 pökälepussia ennen kuin roskis tulee vastaan.

Koska kaupungissa asuessani totuin keräämään koirani jätökset. Tuota samaa linjaa olen jatkanut muuallakin, aina kun liikumme ”immeisten ilmoilla” ja hoidetuilla ulkoalueilla. Kakan kerääminen ei ole minulle ongelma. Jaksan kantaa sen verran vastuuta yleisestä viihtyvyydestä. Ongelma on roskisten vähyys.

Koirankakat ovat joka keväinen keskustelunaihe. On fakta ettei osa ihmisistä tule koskaan keräämään koiransa jätöksiä, vaikka ne sontisivat suoraan jätepöntön eteen. Keräysintoon voi kuitenkin vaikuttaa sekin, jos sontapussi pitää kantaa kotiin asti tai roskapöntölle on luikittava lähimpään leikkipuistoon tai kirkon pihaan. Eipä ole tavatonta sekään, että roskis on niin syvällä ojassa tai hangessa, ettei sen luo meinaa edes päästä.

Ainakin Suonenjoella on mahdollista kulkea useampi kokonainen kadunväli ilman, että matkalla on yhden ainutta roskapönttöä. On hieman tympeää, että parhaimmillaan minulla kourassa 4 pökälepussia ennen kuin roskis tulee vastaan, vaikka koirani suolen toiminta ei olekaan muiden vika.

Ihminen on tunnetusti laiska. Moni jaksaa lajitella jätteet, kun astiat niille löytyvät omasta taloyhtiöstä tai jos kierrätyspiste on kätevästi kaupan pihassa. Tuskin useammalla koirankakkaroskiksella olisi päinvastainen vaikutus.