Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Asiasta ja vierestä Oi aikoja, oi valoja

Jouluvalot herättivät ihmisten tunteita vielä joitakin vuosia sitten. Lehtien yleisönosastoissa ihmeteltiin liian aikaisin tai runsaasti laitettuja jouluvaloja. Tuikkivat valot olivat harmillisimpia, varsinkin jos ne olivat naapurin parvekkeella tai pihamaalla.

Nykyään tilanne taitaa olla toinen. Jouluvalojen sijaan puhutaan kausivaloista, eli valoja voi ripustaa valaisemaan ympäristöä jo aiemmin kuin vasta joulukuussa.

Matkasimme perheen kanssa isänpäivän iltana Viitasaarelta Vesannon kautta Suonenjoelle ja ihastelimme tienvarsitalojen kauniita ulkovalaistuksia.

Oli oikein synkkä ja pimeä marraskuun ilta, joten valot loistivat tosi kauniisti. Tuli kotoisa olo, kun oli asutusta ympärillä autiotaipaleiden vastapainoksi.

Maaseudulla kausivalot erottuvat paremmin kuin taajamassa, missä katuvalot valaisevat maisemaa.

Vesannon keskustassa oleva Vesanto-kyltti ja lähellä oleva Kaskikivet-veistos oli kauniisti valaistu. Myös Torpparimuseon tuulimyllyn komea valaistus näkyi tielle.

Kyseinen kynttelikkö tuli muuttokuormassa Suonenjoelle.

Muun muassa nämä valaistukset olivat osa maakunnan Kotikulmat valoissa -valaistuskampanjaa, joka päättyy marraskuun viimeinen päivä.

Valojen avulla haluttiin tukea arjen jaksamista pimeänä vuodenaikana. Kampanjaan osallistui kuntia, yrityksiä, yhdistyksiä ja yksittäisiä henkilöitä.

Toivottavasti kampanja saa jatkoa ensi vuonna.

Kausivaloja ja muita valaistuksia voi viritellä kotiinsa tietenkin milloin vaan ilman kampanjoitakin.

Itse olen sen verran vanhanaikainen, että puhun jouluvaloista ja ne ilmestyvät kotiin yleensä ensimmäisenä adventtina.

Selasin lapsuusajan valokuvia ja katselin, millaisia jouluvaloja oli silloin käytössä. Oranssi paperitähti, puinen sähkökynttelikkö ja kullanvärinen metallitähti löytyivät kuvista.

Kuuseen laitettiin sähkökynttilät, ja oikeat kynttilät loistivat ruokapöydässä ja lipaston päällä. Kun me lapset olimme isompia, saimme sytyttää huoneisiimme tuikkukynttilöitä lasilyhtyihin, mutta niitä piti vahtia.

Yläasteaikoina koululinja-auto kulki aina yhden vanhainkodin ohi. Oli kaunista katsella, kun pitkän rakennuksen ikkunoille oli laitettu kyntteliköt ja niiden valo loisti aamupimeässä ja iltapäivän hämärässä. Tuli hyvä mieli, että vanhuksillekin oli tehty joulua omiin huoneisiin.

Opiskeluaikana ostin Anttilan alennusmyynnistä punaisen kynttelikön ja laitoin sen loistamaan yksiön ikkunalaudalle. Tenttipäivän jälkeen oli mukava rentoutua kynttelikön valossa ja kuunnella joululauluja C-kasetilta.

Kyseinen kynttelikkö tuli muuttokuormassa Suonenjoelle ja palveli valollaan vielä useita vuosia, kunnes väsähti (melkein kärähti).