Asiasta ja vierestä: Sotatantereella vai siviilissä?

Vesannon kunnanjohtaja Pia Harmokivi. Anu Hytönen

Pia Harmokivi

Olen perehtynyt kunnan kriisivalmiuteen. Mielessäni on kirkkaana ajatus: Mitä vain voi tapahtua! Kuka olisi uskonut vielä kolme vuotta sitten, että Uudenmaan rajalla on tiesulku, jota valvoo armeija. Läpi pääset vain näyttämällä työlupaa. Olisin nauranut helakasti näin absurdille heitolle.

Olemme tulleet pitkälle tuosta ajasta. Kaiken kokemamme jälkeen pitäisi päästä takaisin jonkinlaiseen normaalitilaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Juho-Antti Jantunen puhui valmiusseminaarissamme resilienssistä, joka tarkoittaa jonkinlaista psyykkistä joustavuutta ja palautumiskykyä.

Hän jakoi resilienssin kahteen osaan, joista ensimmäinen on iskunkestävyys.

Toinen on kyky oppivaan mukautumiseen. Ensimmäistä tarvitaan sotatantereella, toista palatessa siviiliin.

Huomaan, että minun resilienssini koronan suhteen ei ole vielä kehittynyt kakkosvaiheeseen.

Vastuu painaa; ei voi olla liian huoleton eikä liian rajaava.

Minulla on edelleen kaksi kanavaa, on ja off. En oikein tahdo löytää kultaista keskitietä.

Kun tartuntarypäs tulee, ratkaisuni on suuri varovaisuus ja kehotus siihen.

Kun koronatonta aikaa kestää viikkoja, mieleni kevenee ja on kuin kesä tulisi takaisin. Heilahtelen kahden välillä. Vastuu painaa; ei voi olla liian huoleton eikä liian rajaava.

Miten päästä oppivaan mukautumiseen ja miten kuljettaa sinne myös muita?

Tutkijat sanovat, että resilienssi riippuu paljon varhaisista tekijöistä: millaisessa perheessä kasvoit, oliko sinulla ystäviä, miten selvisit lapsuuden vastoinkäymisistä, minkälaiseksi perusluottamuksesi kehittyi, saitko positiivisia kokemuksia itsestäsi?

Luottamus on kaiken perusta.

En tällä tarkoita sokeaa seuraamista, vaan Koiviston sanoin: ”Olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Tarkoitan siis jotain peruspositiivista asennetta elämään ja toisiin ihmisiin.

Juho-Antti Jantusen mukaan nimittäin keskinäiset kiistat heikentävät sekä yksilön että ryhmien resilienssiä.

Toinen resilienssin kasvattaja on toivo. Olisi tärkeä nähdä näköaloja, jotka ulottuvat omia silmiä kauemmaksi.

Miten sinä luotat? Millaisia näköaloja katselet? Miten sinun siviiliin siirtymisesi on sujunut?

Kirjoittaja on Vesannon kunnanjohtaja.

Kommentoi