Asiasta ja vierestä: Myrkytyksen oireet

Marja Kekki

Töihin lähteminen saattaa olla tikun työntelyä kynnen alle. Työpaikan epämukava ja tunkkainen ilmapiiri ei houkuttele, ei kutsu luo.

Ilmassa olevista epämukavuustekijöistä ensimmäiseksi osoitetaan sormella sisäilmaongelmia, mutta aina sädesieni ei selitä tilannetta. Työyhteisöä saattaa vaivata ilmapiirin myrkyllisyys.

Ihmisten väliset suhteet eivät ole aina auvoisia. Jopa omavalintaisen puolison kanssa elellessä konflikti seuraa toistaan ja ilmapiiri on ajoittain sähisevän sähköinen tai ritisevän jäätävä.

Työyhteisöihin kasaantuu erilaisia ihmisiä eikä vieruskaveriaan ole voinut valita. Siellä samassa kasassa touhuilevat ekstrovertti ja introvertti, nuoruutensa kukoistuksessa innosta puhkuva untuvikko ja monta kertaa siipeensä saanut, elämän tuulissa kyynistynyt keski-ikäinen.

Joku jäähdyttelee toinen jalka oven raossa eläkettä odotellen ja joku toinen on juuri ponnahtanut koulun penkiltä uraputkesta tupaan. Porukka on kokoontunut yhteen saadakseen korvausta menetetystä vapaa-ajasta touhuten tuotannollisia ja taloudellisia suoritteita. Tuurissaan on, miten tuosta porukasta tulee yhteen hiileen puhalteleva, toinen toistaan kannustava yksikkö.

Mikä sitten menee pieleen, jos puhaltelun sijaan siihen hiileen pissitään? Uskon, että negatiivinen ja suorastaan myrkyllinen ilmapiiri on useamman kuin yhden tekijän summa.

Lipsahtaako haarakieleni alta ilkeä juoru?

Myrkkykattilan kauhanvarressa on kaikkien tunnistama, se innokkain hämmentäjä. Hän on porukan ikävin ihminen, kiusaa tekevä ja ilmapiirin mestarilatistaja.

Porisevaan myrkkykattilaan käy kuitenkin mausteita nakkaamassa joku muukin. Jotkut pitävät padan alla tulta ja toiset pitävät huolen siitä, että ikkunoita ei taatusti avata.

Myrkkykattila on helpompi pitää kiehumassa kuin sammuttaa tuli padan alta, avata ikkuna myrkkyhuuruille häipyä ja kaataa karmea liemi ongelmajätteeseen. Kauhan varrasta on vaikea päästää irti, kun siihen rooliin on kerran joutunut.

Negatiivisuus ja ikävyys on helppo huomata kaverissa. Oman osuuden tarkastelua ei kannattaisi unohtaa. Mikä minussa on myrkyllistä? Onko se mitä sanon, varmasti rakentavaa vai lipsahtaako sekaan omasta myrkkyhampaastani tippa tai kaksi tehosteeksi?

Pysyvätkö ne asiat, joiden kertominen toisille lisäisi ilmapiirin ikävyyttä entisestään varmasti omana tietonani? Lipsahtaako haarakieleni alta ilkeä juoru?

Tilanteeseen tuo selkeyttä hyvä peili. Peilin edessä täytyy pyörähdellä useampi kierros, jotta omat, eivät niin kovin mairittelevat, toiminnantavat näkyvät.

Jokaisen yksilöpeilailun lisäksi tarvitaan sitä koko porukan tahtoa selvittää asia ja muuttaa toiminnan tapaa. Helppoa kuin heinänteko, ainakin teoriassa.

Kirjoittaja on Harjakankaan mummo.

Kommentoi