Asiasta ja vierestä: Myös makumuistot ovat meheviä

Päivi Taskinen-Kekki Tiia Kampman
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Ruoka herättää tunteita ja mielipiteitä. Otetaanpa puheeksi vaikka naudanlihan syöminen, vegaaninen ruokavalio tai näkemykset siitä, mikä on terveellistä tai ilmastolle ystävällistä ravintoa.

Myös syyllisyyden tunne on aterioiden ja välipalojen sekä napostelujen aikaan läsnä tunneilmastossa. Kun sipsipussin sisältö on rouskuteltu viimeistä perunalastua myöten, jäätelöpaketillinen sulavaa lusikoitu, viinerit haukattu ja limsapullon sisältö hörpätty, olo on ähky ja usein huono myös henkisesti.

Nautiskelijat osaavat ottaa kaiken irti monipuolisesta makujen sinfoniasta hyvällä ruokahalulla. Kaloreiden laskija ahdistuu jo pelkästä ajatuksesta syödä viiden ruokalajin illallinen, jossa voista ja kermasta ei ole säästelty. Tankkaaja syö saadakseen energiaa päivän askareisiinsa.

Ruoka herättää runsaasti myös makumuistoja, hyvässä ja pahassa. Koululaisena sitä oikein odotti hernekeitto- ja pannukakkupäivää. Perunavelli ja lihapiirakka oli odotettu ja suosittu koululounas ainakin joskus 1980–1990-luvuilla.

Punajuuresta värinsä saanut, höyryävän kuuma borssikeitto herätti epäilyksiä ja epäluuloja, jotka hälvenivät ainakin hieman, kun vain uskalsi maistaa. Rehtori taisi kouluttaa meitä, kun lähti näyttävästi suureen ääneen keiton makua kehuen hakemaan linjastolta lisää lautaselleen.

Nuorena kesätöissä elin käytännössä puolukkavispipuurolla yhden suven ajan. Harvassa olivat ne päivät, jolloin en annostellut äidin tekemää marjapuuroa rasiaan lounastaukoa varten. Maukasta, kätevää ja nopeaa evästä siivousten välillä nautittavaksi.

Myös syyllisyyden tunne on läsnä.

Paistetuista muikuista mieleeni muistuu voimakas rasvan käry, joka jäi vaatteisiin ja hiuksiin merkiksi toripäivistä suuren paistinpannun äärellä. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt työpäivän päätteeksi vähän vaatekaupoille shoppailemaan tai kavereiden kanssa kahville. Sen verran vahva oli paistopuuhissa kesätyöntekijään tarttunut haju.

Muistatteko ajan, kun kotona alettiin tehdä uunipellillinen pitsaa tai kun äiti valmisti sähköuunissa grillikyljyksiä pesueelleen? Mikroaaltouuni oli nykyaikaisen kodin merkki, ja alkuun siinä valmistettiin myös ruokia annosten lämmittämisen lisäksi. Oman kokeilevan keittiön osuuteni suoritin levittämällä maksamakkaraa näkkileivän päälle ja laittamalla sen mikroon. Maku oli niin tyrmäävän ällöttävä, ettei leipä kelvannut koirillemmekaan.

Talouskoulun aikainen ikimuistoisin valmistamamme ruokalaji on ehdottomasti keitetty naudan kieli, jonka valmistaminen jännitti pitkään jo etukäteen. Valmiin maku oli kuitenkin yllättävän hyvä. Matkoilta mieleen on jäänyt ruokaseurueen jäsenen ylistämä, suomennettuna Sianpää-niminen ravintola, jossa hänen mukaansa tarjoiltiin erinomaista munuaisesta tehtyä annosta. Myös silloin vähän hirvitti, mutta onneksi listalta löytyi kaikille mieleistä syötävää.

Kommentoi