Asiasta ja vierestä: Mieliala säätilojen vietävissä?

Kolin kansallismaisema on kaunis sumuisellakin säällä. Anne Hakkarainen
Anne Hakkarainen

Anne Hakkarainen

Elokuinen kesäloma muuttui syyslomaksi, kun vettä satoi melkein joka päivä ja lämpötila putosi jopa kahdeksaan asteeseen.

Sääennusteita tuli seurattua ja kun ennuste näytti vain yhtä pisaraa, päätimme perheen kanssa lähteä käymään Kolilla.

Vettä ei koko ajan satanut, mutta sumu korvasi sateen ja peitti komeat kansallismaisemat Ukko-Kolin laelta. Onneksi pilvet ja sumu väistyivät sen verran, että sain maisemia ikuistettua puhelimella.

Meillä oli suunnitelmissa Kolin kansallispuiston vaellusvaihtoehdoiksi kohtuullisen vaativa Mäkrän kierros, jonka varrella olisi ollut Järnefeltin mänty tai Kasken kierros, jossa olisi voinut välillä rapsuttaa perinnemaisemissa laiduntavia lehmiä ja lampaita, mutta kun vettä satoi jo enemmän kuin yhden pisaran verran, päädyimme lyhyempään kävelyreittiin, laskeutumiseen Kolin satamaan.

Eero Järnefeltin mänty tulikin vastaan sitten Kuopion taidemuseossa, jossa kävin yhtenä sadepäivänä. Maisema Kolilta -maalaus on vaikuttava. Maalaus oli ikuistettu muun muassa kangasmaskeihin, joita oli myynnissä museokaupassa.

Loma on aina lomaa, yritin hokea itselleni ja kävelin sadevaatteissa höyryten Lintharjun poluilla ja Autuaankannaksen Lintuniemessä, ja tekihän se hyvää liikkua ja hengittää raikasta metsäilmaa.

Kävelin sadevaatteissa höyryten Lintharjun poluilla.

Televisiosta seurasin muun muassa Petteri Saarion upeita luontodokumentteja, jotka näytettiin aamulla vielä uusintana. Hänellä on persoonallinen, jopa runollinen tyyli kertoa luontokohteista.

Yhdessä jaksossa hän intoutui kehumaan sadekelejä ja kannusti ihmisiä liikkumaan luonnossa myös muulloin kuin päivällä ja hyvän sään aikaan.

Heti tuli sohvassa lojuvalle huono omatunto ja surkeus, miten voin antaa sadekelin vaikuttaa mielialaani niin paljon. Kampesin sohvalta ylös ja kävin edes keräämässä puista pudonneita omenoita nurmikolta.

Korona kummitteli kesälomalla ainakin siten, että jätimme miehen kanssa jo kertaalleen siirretyt liput käyttämättä Helsingin Jäähallin konserttiin, sillä toiseen rokotukseen oli enää vain vajaa kolme viikkoa aikaa.

Koronariski tuntui todelliselta, vaikka konsertin istumapaikkoja oli väljennetty.

Pojan sotilasvalaa Kainuun prikaatissa ei päässyt koronatilanteen takia seuraamaan paikan päälle, mutta onneksi sen pystyi katsomaan suorana netin kautta.

Isänmaallisen virren 577:n sanat, Jääkärimarssi ja nuorten totiset ilmeet, sen verran mitä maskien takaa näkyi, saivat etäkatsojan kaivamaan nenäliinoja esiin.

Kommentoi