Asiasta ja vierestä: Ne erilaiset Suomen kesät

Päivi Taskinen-Kekki Tiia Kampman
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Loma-aikaan nelostiellä ja vitostiellä, liikenneasemien buffetpöydissä, hotelleissa ja tunturin laella sekä sisävesiristeilyllä on tänä ja viime kesänä voinut havaita, että muutkin suomalaiset ovat lähteneet liikkeelle ja tutustuneet kotimaan kohteisiin. Ihan äskettäin en muista nähneeni niin paljon porukkaa pohjoisessa kesäaikaan kuin koronakesinä.

Erämaareitillä vastaan käveli perheitä taaperot ja kantoreput mukanaan. Taukopaikoilla retkikeittimet olivat kovassa käytössä, kun isät ja äidit ruokkivat nälkäistä jälkikasvuaan. Innokkaimmat retkeilijät olivat valinneet majapaikakseen teltan hotellihuoneen, leirintäalueen tai mökin sijaan.

Mieleeni pohjoisen matkoillani nousivat retrot 1970-luvun vuodet sillä erotuksella, että nyt varusteet näyttivät olevan viimeisen päälle muodin ja käyttömukavuuden mukaisia säänkestävyydestä puhumattakaan. Herätin varmasti huomiota ja huvitusta Kuusamon Kiutakönkään upeiden putouksien maisemissa tepastellessani kansallispuiston portilta merkittyä reittiä pitkin kohteeseen pitkässä kesämekossa ja lättänämallisissa, jaloissa heiluvissa ja tasapohjaisissa kangaskengissä. Onneksi sade yllätti vasta muutama sata metriä ennen parkkipaikalle paluuta.

On hienoa, että lapset pääsevät tutustumaan Suomen ainutlaatuisen hienoon luontoon jo alle kouluikäisinä.

Mahtavaa on se, että kaukomaille reppureissuja tehneet vanhemmat ovat löytäneet nyt kiinnostavat ja ehkä hieman unohduksissakin olleet kotimaan matkailun aarteet.

Mutta mitä tapahtuu, kun korona viimein heittää otteensa ja häviää keskuudestamme? Unohtuvatko retkikeittimet päivätupien, laavujen ja nuotiopaikkojen kulmille? Käykö niin, että ihmiset säntäävät suurin joukoin etelänlomille, Alppien patikointipoluille ja suurkaupunkeihin, kun vihdoin uskaltaa ja voi liikkua vapaasti?

Unohtuvatko retkikeittimet laavujen kulmille?

Toivottavasti kipinä ja kiinnostus Suomen kohteita kohtaan säilyy myös jatkossa, sillä niin monta kaunista, silmiä hivelevää ja unohtumatonta paikkaa löytyy tältäkin puolen maapalloa.

Auton mittariin kertyi tänä kesänä tuhatlukuja, kun kävin Lapissa kahteen otteeseen lomallani. Turhaan etsin matkaseurueeni kanssa toisella kotimatkalla tien varresta levikettä, josta löytyisi ne retrovuosikymmeniltä tutut penkit ja tuolit. Sen sijaan pelkkiä levikkeitä oli tarjolla runsain mitoin. Ei auttanut muu kuin kurvata seuraavalle liikenneasemalle valmiiseen pöytään. Matkalle mukaan otettua retkikeitintä käytin vasta muutama päivä myöhemmin mummolan terassilla. Purkkihernekeiton teko onnistui mainiosti ja hyvältä maistui, mutta letuista tuli susia.

Kommentoi