Passipaikka: Koronaepidemia on myös henkinen kriisi

Kuvituskuva. Pirjo Nyman
Veera Järvenpää

Veera Järvenpää

Koronaepidemia käynnistyi viime vuoden kevättalvella, ja äkisti kaikki muuttui. Turvaväleistä ja hygieniasta huolehtiminen lankesi jokaisen vastuulle, ja rajoitusten vaikutukset heijastuivat kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Koronaepidemia on paitsi terveydellinen, taloudellinen myös henkinen kriisi, joka ei vieläkään ole ohitse.

Epävarmuus on kaikessa läsnä. Henkisen tuen tarpeen kasvua on vaikea arvioida, mutta monia merkkejä siitä löytyy. Yksi niistä merkeistä on kirkosta eronneiden määrä, joka on kääntynyt selkeään laskuun. Samanaikaisesti Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon on viime vuonna liittynyt enemmän ihmisiä kuin aiempana vuotena, ja kasvu mitataan tuhansissa ihmisissä.

Trendi näkyy myös paikallisella tasolla. Vuonna 2020 Suonenjoen seurakuntaan liittyi pitkästä aikaa enemmän ihmisiä kuin erosi. Näistä luvuista voidaan päätellä, että seurakunta vastaa kriisin keskellä ihmisten tarpeisiin ja kirkon merkitys samalla myös kirkastuu. Yhteisön ja uskon tuki ja turva sekä seurakuntien tekemä työ ovat kirkkoon kuulumisen taustalla.

Vapaaehtoistoiminnalle korona-aika on ollut haastavaa. Vapaaehtoistyö on ennen kaikkea jotain, mitä ihmiset tekevät usein yhdessä ja toista tai toisiaan varten. Kun ihmisten kokoontumisia on rajoitettu epidemian vuoksi, vapaaehtoistyö on jäänyt tauolle tai sille on etsitty uusia muotoja.

Rokotusten edetessä yhteiskunnan ja elämän pitäisi siirtyä päivä päivältä kohti vanhaa normaalia. Silti tartuntaluvut näyttävät pahalta. Selvää onkin, että epävarmuus ei ole katoamassa minnekään mutta eivät myöskään ole ne yhteisöt, jotka kannattelevat meitä jokaista, jos omat voimat alkavat loppua.

Kommentoi