Asiasta ja vierestä: Tänäänkin joku jossain saa tartunnan

Nenänielun negat ilahduttaa ihmistä. Päivi Halonen
Päivi Halonen

Päivi Halonen

Torstaina tunsin rosmariinin tuoksun. Ruokapöytään asettunut lapsenlapsi protestoi hajusta ja tuoksu oli voimakas omaankin nenään. Ajasta ja paikasta jäi muistijälki.

Lauantaisaunassa narisin, kuinka hiustenhoitotuotteiden valmistaja on uudistanut shampoon ja hoitoaineen pilalle. Ennen niin miellyttävä tuoksu oli poistettu tuotteista. Puoliso vakuutti, että kyllä tuoksuu isosti ja kauas. Vaikka vedin hiukset nenään, tuoksua ei löytynyt.

Mitä tapahtuu? Tuliko korona ja vei hajuaistin? Paniikki maistui kitalaessa, mutta se olikin ainoa tunnistettava maku. Hätäpäissäni tuoksuttelin ja pureskelin pippurirouhettakin, mutta ainoa seuraus oli pippurin polttama kieli. Hajua tai makua ei ollut.

En keksinyt mistä tauti olisi tarttunut, mutta koska se vaan tarttuu, kävin mielessäni läpi edeltävän viikon liikkumisia. Entä jos olen vienyt virusta eteenpäin?

Kävin Tervossa. Oltiin ulkona, mutta olin puhe-etäisyydellä kymmenien ihmisten kanssa.

Pääkaupunkiseudulla asuva kuopus oli kesälomalaisena saman katon alla ja houkutti sisaruksensa perheineen käymään meille. Joukkoa vahvisti puolison kuopus. Saman kahvipöydän alla heilui kymmenkunta jalkaparia neljältä eri paikkakunnalta.

Hajua tai makua ei ollut.

Paljon mahdollisuuksia saada ja jakaa tautia.

Toinen juttukeikka yläkuntiin. Kohtaamisia Karttulassa ja Tervossa. Ulkona, mutta silti jokaisen kasvot nousivat mieleen, kun rakensin uhrieni kuvakollaasia mielessäni.

Kävin myös kahvilla Tervossa. Ostokset maskin takaa ja herkkujen nautiskelu ulkona terassilla. Kahvilassa oli kolme ihmistä, kun kävin sisällä ja muistan tarkasti, missä kohden huonetta kukin heistä oli.

Kävin viikon aikana kaupassa monta kertaa. Ja kerran kirppiksellä. Sisätiloissa käytän maskia, mutta kun päähän asettuu ajatus, että linkoan virusta eteenpäin, itseruoskinta ohentaa maskin tuomaa turvaa.

Koska nenä ei herännyt yön aikana, sunnuntaina piti tehdä kyselykierros lähipiirissä. Yksi kärsi korvatulehduksesta, mutta koronaoireita ei kukaan tunnistanut.

Hajuaisti loisti poissaolollaan ja maanantaina maalattiin työkavereiden kanssa porukalla kauhukuvia. Jos olisin sairas, koko toimitus menisi karanteeniin. Ehdinhän hillua sielläkin. Kuka tekee lehden?

Tiistaina tuli negatiivinen testitulos. Mutta sitä edeltävä pään sisäinen rumba oli hyvä muistutus, että tartuntoja raportoidaan edelleen päivittäin.

Voihan olla, että kun tieto viruksesta lisääntyy, 50 vuoden päästä nauravat meidän turvaväleille, kasvomaskeille ja käsidesin lotraamiselle. Mutta tällä tietämyksellä se on paras tapa pysyä terveenä niin fyysisesti kuin mieleltään.

Kommentoi