Asiasta ja vierestä: Kesän riemuja

Soili Riepula

Soili Riepula

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Pitkään jatkuneen hellekauden aikana on tullut tämä vanha sanonta mieleen useamman kerran. Keväällä joku ennusti, että talven jälkeen tulee nopeasti kesä ja varsinainen kevät jää väliin. Kevät oli, mutta kesä tuli oikein ryminällä ja lämmintä on nyt jatkunut.

Ei pitäisi olla niillä, jotka nauttivat auringosta ja helteestä, tänä kesänä valittamista. Ei ole tarvinnut lähteä etelästä aurinkoa ja lämpöä hakemaan. Toisaalta eipä se olisi ollut pandemian takia oikein mahdollistakaan. Aurinko päätti tulla suomalaisten etelänmatkalaisten luo, kun he eivät pääse auringon luo. Samalla se on hellinyt niitäkin, jotka mieluummin viettävät kesänsä kotimaassa. Kotimaan matkailu on nyt saanut uutta potkua ja se on hyvä. Moni on huomannut, kuinka paljon ihania paikkoja on ihan lähellä tai sitten kauempana, mutta oman maan rajojen sisäpuolella.

Luonto puhkesi niinsanotusti kukkaan nopeasti, mutta yhtä nopeasti ovat kukat kukkineet. Marjakausi on pari viikkoa etuajassa. Mansikan pääsatokausi on ohi ennen kuin se normaalisti edes alkaa. Karnevaaleille on tarjolla lähinnä uudensadon marjaa. Aiempien vuosien istutusten sato on juhliin mennessä jo kerätty, ehkä myöhäislajikkeita lukuunottamatta. Hillanpoiminta on alkanut, mustikat kypsyvät – normaaliin verrattuna etuajassa. Puolukkakin kukki komeasti, mutta saa nähdä, mitä kuivuus on tehnyt satotoiveille.

Uintivedet ovat lämpimiä. Mutta veden liiallinen lämpeneminen tuo lieveilmiöitä, muun muassa sinilevää. Eivätkä kalatkaan nauti liian lämpimästä vedestä; ne hakeutuvat syvänteisiin, missä vesi on viileämpää. Kaikissa vesistöissä näitä syvänteitä ei ole.

Ei lämmin luita riko, kuuluu toinen mieleen tuleva sanonta. Sää on tietysti pukeutumiskysymys. Itsensä on syytä suojata liialliselta auringonpaisteelta. Suojautumiskeinoja löytyy vaatetuksesta ja aurinkorasvoista alkaen. Kuka rusketusta halajaa, sitä on nyt saanut oikein olan takaa. Siinäkin maltti on valttia. Muistan lapsuudesta tätini, joka tuli maalle lomalle ja makasi päivät pitkät aurinkoa ottaen. Ei silloin aurinkorasvoista puhuttu. Hän olikin kesän jäljiltä ruskea kuin papu. Vanhan kansan miehet puolestaan eivät heinäpellolla kulkeneet pikkukengät jalassa, eivätkä lyhythihaisessa paidassa; villasukat ja saappaat jalassa ja sarkalyyssi päällä. Eivätkä he valittaneet kuumuutta. En muista, että isäni olisi koskaan sanonut, että on liian kuuma, vaikka aurinko porotti heinäpellolla kirkkaalta taivaalta ja töitä tehtiin hiki hatussa.

Helteellä on hyvä etsiä viilennyskeinoja ja juoda riittävästi. Kaikki eivät nauti, eivätkä voi nauttia helteestä – se voi olla jopa hengenvaarallista.

Tänä vuonna kaikelle kesään liittyvälle ovat olleet suotuisat kasvuolosuhteet – myös sääskille. Mieleen tulee jälleen sanonta: Kesä ja kärpäsiä – on köyhälläkin ystäviä. Kosteutta riitti keväällä ja välillä on satanutkin, joten olosuhteet ovat olleet suotuisat sääskien kehittymiselle. Kainuun Ely-keskuksessa työskentelevä vieraslajiasiantuntija Reima Leinonen on saanut jälleen vastata lukemattomia kertoja sääskiä koskeviin kysymyksiin. Nyt kun jälleen yksi sääskisukupolvi on tiensä päässä, tilalle on tullut paarmoja ja muita ötököitä. Kaikesta huolimatta nautitaan kesästä – jokainen omalla tavallamme!

Kirjoittaja on maailmantarkkailija Virmaan rannalta.

Kommentoi