Asiasta ja vierestä: Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Anu Sepponen. Päivi Taskinen-Kekki

Anu Sepponen

Näin alkukesän tunnelmissa sananlasku ”oma maa mansikka, muu maa mustikka” on myös vuoden aikaan erityisen sopiva. Tuttua sanontaa voidaan tulkita monella tapaa, vaikka sananlaskun alkuperäinen merkitys on ollut kaskiviljelijöiden tapa istuttaa mansikat raivaamalleen aukiolle ja osoittaa samalla oman tilansa rajat.

Metsien mustikat olivat taas sitä muuta maata eli kaikkien yhteistä aluetta. Uudempi tulkinta samaisesta sananlaskusta ylistää puolestaan mansikan voimin rakasta kotimaatamme verrattuna muihin, vieraisiin maihin. Kesätunnelmissa laajennan nyt omaa tulkintaani rikkoen viimeisimpiäkin sananlaskun rajapintoja. Viime aikoina olemme eläneet isosti muuttuneessa maailmassa, jossa osa muutoksista tulee jäämään pysyvästi ihmisten elämään ja kuntien arkeen. Muutos ei useinkaan ole pelkästään huono asia vaan se voi olla myös iso mahdollisuus. Mahdollisuus, joka onnistuessaan vaatii ainakin ripeyttä, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja omien mansikkamaiden sekoittumista muiden maiden mustikoiden kanssa.

Jo ennen koronaa useiden kuntien taloudellinen tilanne oli huolestuttava. Kun korona lupaa kysymättä rantautui Suomeenkin, muuttui tilanne vielä lisää. Valtion runsaskätinen vastaantulo koronatukineen aiheutti hetken helpotuksen ja saattaa pahimmassa tapauksessa harhauttaa uskomaan, että kokonaistilanne olisi lopullisesti kääntynyt taloushaasteiden torjuntavoitoksi. Viisautta lienee tunnustaa tosiasia, nimittäin se, että jatkossa valtion vastaantulo kuntien suuntaan tarjonnee enemminkin niukkuutta. Samaan hengen vetoon on luvassa yksi kuntamaailman suurimmista muutoksista jos, tai todennäköisesti kun Sote- uudistus astuu voimaan vuoden 2023 alusta.

S otelta odotetaan ihmeitä kuntien suurimpien menoerien siirtyessä maakunnalle. Helposti unohtuu, että samalla maakunnalle ohjaantuu myös suurin osa kunnan nykyisestä veropotista. Lisäksi järjestelyn sopeuttaminen tulee nostamaan varmasti kuluja erityisesti uudistuksen alkuvaiheessa. Aikaa on vähän ja nyt jos koskaan nopeat syövät hitaat. Kunnille jää paljon tehtäviä kasvatuksen, koulutuksen, hyvinvoinnin ja paljon puhutun elinvoiman edistämisessä ja samalla siihen kaikkeen käytössä olevat eurot ovat entistäkin tiukemmassa. Lisäksi maailma muuttunee tulevaisuudessakin vähintäänkin yhtä nopeasti, joten uusia tuulia ja keinoja on viimeistään nyt pakko peräänkuuluttaa. Kunnat ovat perinteisesti turvautuneet talouden tasapainottamisessa melko turvallisiin ratkaisuihin ja käyttäneet sopivasti juustohöylää tai ehkä lomarahavapaita.

On tullut aika oikeasti uudistaa rakenteita, sopeuttaa toimintaa uuden edessä ja varmasti myös miettiä kaikkea tätä yhdessä naapurikuntien kanssa. Enää ei ole vaihtoehtoja; tulevaisuuden ratkaisut vaativat pikaisia toimia mikä samalla tarkoittaa, että tutusta ja turvallisesta joudutaan osittain luopumaan. Kaikki tämä vaatii myös tulevilta kuntapäättäjiltä erilaista rohkeaa otetta ja uskallusta: edessä on varmasti luvassa kipeitäkin päätöksiä, rakenneuudistuksia ja leikkauksia. Samassa yhteisessä ja keikkuvassa veneessä ovat tulevien, uusien päättäjien kanssa myös kuntien työntekijät tai ehkä myös useamman kunnan päättäjät ja työntekijät yhdessä

Tulevaisuudessa niukat voimavarat onkin syytä koota yhteen ja puhaltaa yhdessä samaan hiileen. Hiileen, jossa keskiössä on selviytyminen ja yhteinen tekeminen. Tulevaisuuden teot vaativat entistä enemmän yhteistyötä ja vähemmän mielipiteiden jakaantumista puhtaasti poliittisin näkemyseroin.

Raja-aidat mansikka- ja mustikkamaiden osalta jaetaan uudelleen .

Raja-aidat mansikka- ja mustikkamaiden osalta jaetaan uudelleen ja parhaiten pärjännee sellaiset kunnat, jotka voivat ratkoa yhteisiä asioita ennakkoluulottomasti yli kunta- ja puoluerajojen. Tärkeintä on, että kunnissa säilyy jatkossakin elinvoima, jonka onnistuminen ei loppupeleissä riipu hallinnollisista ratkaisuista. Se syntyy tekemisestä ja että elinvoima näkyy ja tuntuu. Siihen voivat uskoa kuntalaiset, yhtä lailla nykyiset asukkaat kuin kuntiin muuttavat uudet kuntalaiset. Siihen pitää voida luottaa myös yritysten ja yrittäjien. Kunnan keskeisin tehtävä lienee tulevaisuudessakin olla kaikessa yksinkertaisuudessaan asioiden mahdollistaja.

Uusille marjamaille on tulijoita vain, jos siellä koetaan yhteisöllisyyttä, onnistumisen mahdollisuuksia ja myönteistä ilmapiiriä. Kunnat voivat säilyttää itsenäisyytensä ja omaleimaisuutensa, uutta on vain kyky nähdä ratkaisut osittain myös yli kuntarajojen. Yhteiset mansikat ja mustikat. Ihan kuten kesällä – parhaita ilman jäädytettyjä poteroita.

Sananlaskuista on muutenkin sanottu, että ne ovat elämän suola. Rautalammilla menee hyvin…vaikka raja-aitoja kaadetaan.

Kirjoittaja on Rautalammin kunnanjohtaja.

Uusille marjamaille on tulijoita vain, jos siellä koetaan yhteisöllisyyttä .

Kommentoi