Ehdokkaalta: Rohkaistaan lapsia seuraamaan omia mielenkiinnon kohteita

Tuula Väätäinen

Varhaiskasvatuksessa hyvinvointi on edellytys lapsen osaamisen kehittymiselle.

Hyvinvointi muodostuu fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista sekä ympäristöstä, joka on turvallinen ja sosiaalisilta suhteiltaan rikas. Laadukas varhaiskasvatus on hyvän elämän peruskallio ja myöhemmällä iällä tapahtuvan oppimisen lähtökohta. Ilman tuota elämän varhaisessa vaiheessa rakennettua peruskalliota, voi elämä muuttua vaikeasti hallittavaksi.

Suomessa jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa voi kehittyä ja rakentaa omaa identiteettiään ja polkuaan turvallisesti. Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta on tietenkin huoltajilla, mutta varhaiskasvatus tukee ja täydentää tuota kasvatustehtävää ja osaltaan vastaa myös lapsen hyvinvoinnista.

Meidän on pidettävä huolta, että varhaiskasvatukseen ei Suomessa pääse milloinkaan muodostumaan, liukuhihnamaista toimintamallia, jossa lapsia yritetään väkisin sovittaa yhteiskunnan valmiiksi luomiin muotteihin tai rooleihin. Lasten ajatuksia ja mielipiteitä on kuunneltava. Tämä vaatii aikaa ja yksilöllistä lähestymistapaa jokaisen lapsen kohdalla. Varhaiskasvatuksessa lapsille on annettava mahdollisuus vaikuttaa oman elämän asioihin.

Työtään varhaiskasvatuksessa tekevillä aikuisilla on merkittävä rooli lapsen mielenkiinnon ja innostuksen ohjaamisessa sekä tietenkin myös rajojen vetämisessä. Aikuisen vastuulla on opettaa lapselle, mikä on sallittua ja mikä ei. Lapsen kiinnostuksen kohteita ja erilaisia tapoja ilmaista itseään, on kuitenkin aina syytä vaalia ja rohkaista, ei estää. Aikuinen voi olla lapsen innostuksen kipinän vaalija tai sitten sen sammuttaja. Lapsen osoittaessa oma-aloitteisesti kiinnostusta, on kyseessä sitten leikki, harrastus tai vaikka vieraan kielen opiskelu, on häntä siihen syytä kannustaa. Osallisuutta on tuon mielenkiinnon integroiminen mukaan toimintaan, siten, että lapsi voi itse rakentaa tuon mielenkiinnon perustalle.

Suuri virhe, jonka aikuinen voi tehdä varhaiskasvatustoiminnassa on kertoa lapselle, että hänen mielenkiintonsa tai innostuksen kohde ei ole tekemisen arvoista.

Tämä latistaa ja voi lopulta ryöstää lapselta aidon omaehtoisesti syntyneen innostuksen. Opastetaan ja rohkaistaan lapsia seuraamaan omia mielenkiinnon kohteita ja tekemään asioita uusin eri tavoin. Ei latisteta. Rakennetaan varhaiskasvatukseen kannustavaa ja moninaisuuden hyväksyvää toimintakulttuuria.

Huomionarvoista on, että kielteisellä palautteella on lapseen yleensä paljon suurempi vaikutus kuin myönteisellä. Niin harmilliselta kuin se kuulostaakin, niin on perusteltua sanoa, että ihminen tarvitsee kaksitoista hyvää tekoa yhden huonon hyvittämiseksi. Tämä on erityisesti syytä muistaa lasten kohdalla. Myönteinen ja hyväksyvä suhtautuminen vahvistaa tervettä itsetuntoa ja antaa pohjaa selviytyä elämän haasteista ja vaikeuksista.

Kansanedustaja (sd.),Kuopio

Kommentoi