Asiasta ja vierestä: Oi, kuinka löytäisin sen oikean?

Veera Järvenpää

Veera Järvenpää

Vaalit ovat ihmiselämän parasta aikaa – tai jos nyt ei kaikkien ihmisten, niin ainakin niiden, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta. Nyt ennakkoäänestyksen aikaan kampanjointi saavuttaa lakipisteensä ja keskustelu on kiivaimmillaan.

Ehdokkaille jokainen ihminen on potentiaalinen äänestäjä ja tämä näkyy pitkin lehtien palstoja ja sosiaalisen median keskusteluryhmiä mutta se tuntuu myös reaalipolitiikassa.

Juuri nyt yksikään poliitikko ei tahdo tehdä repiviä päätöksiä vaan ratkaisut koulunverkoista ja pormestarimalleista sysätään vaalipäivän tuolle puolen.

Kuntien kiristynyt taloustilanne on kaventanut myös sitä tilaa, jossa poliitikot voivat toimia ja käyttää valtaa. Kun rahat eivät tahdo riittää kunnolla lakisääteistenkään tehtävien hoitoon, ei sitä ole myöskään jaettavaksi mihinkään ylimääräiseen.

Suurinta valtaa valtuutetut käyttävät päättäessään veroprosentista ja talousarviosta, jossa kiteytyy koko kunnan tai kaupungin julkinen palvelukenttä.

Suurin osa lasten, vammaisten ja vanhusten palveluista on juurikin lakisääteisiä ja ne on hoidettava, istuipa valtuustossa keitä tahansa. Kuitenkin moni ehdokas lupaa niidenkin kohdalla laatua ja kunnollisuutta, mutta todellisuudessa valtuustoissa niitä voi kehittää lähinnä turvaamalla rahoitusta. Konkreettista kehitystyötä nimittäin tekevät kunnan työntekijät ihan työkseen.

Palveluiden laatua ja laillisuutta sen sijaan valvovat viranomaiset. Poliitikkojen vastuulle taas jää suuri kuva: miettiä rahoitusta ja palveluiden paikkaa eli kiinteistöjä, joissa palvelut tuotetaan. Tällaisesta vaan ei saa hyviä sloganeita vaaleihin.

Äänestyspäätöksen alla kannattaakin tutustua ehdokkaisiin sloganeita syvemmältä. Toki iskulauseista voi päätellä yhtä ja toista ainakin poliitikon arvoista ja hänelle tärkeistä asioista, mutta eniten kertoo konkreettinen työ tai toteuttamiskelpoiset ideat, kuten tehdyt valtuustoaloitteet.

Vaalien aikaan ja niiden ulkopuolellakin luottamushenkilöiltä voi ja myös kannattaa kysyä asioita suoraan myös itse.

Vaalikonekin on kelvollinen väline kaivamaan eroja ehdokkaiden välille, mutta niissäkin on huonot puolensa. Niiden väittämistä moni vetää esiin pikemminkin arvo- kuin asiaeroja.

Valtuusto voi toki päättää vetää sateenkaariliput kaupungintalon salkoon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen Pride-juhlan aikaan tai tuoda kasvisruokapäivät kouluun, mutta valtuuston ydintoimintaa tällaiset kysymykset eivät ole.

Oman ehdokkaan löytyminen ei ole aina helppoa. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen äänestyspäätös on hyvä ja oikea, jos se tuntuu siltä itsestä.

Kommentoi