Asiasta ja vierestä: Nuttu nurin, onni oikein – ihan kaikilla

Päivi Halonen

Päivi Halonen

Etätyöpukeutumisesta puhuttiin paljon vuosi sitten koronan karkuutettua ihmiset pois toimistoista. Kotikonttorissa työrytmiä etsiviä neuvottiin pukeutumaan aamulla kuin lähtisi työpaikalle.

Korona pisti harrastukset katkolle, eikä työmatkoihin kulunut aikaa. Moni hyödynsi päivän lisätunnit töiden tekemiseen. Työvaatteiden pukeminen ja riisuminen auttoi – ja auttaa edelleen – etänä töitä tekeviä hahmottamaan työn ja vapaan rajat.

Toimittaja edustaa lehteä, joten juttukeikoilla pitäisi kai olla siistit vaatteet? Työn yllätyksellisyys tuo kuitenkin oman mausteensa myös pukeutumiseen. Vaikka lehteä ja sen myötä töitä suunnitellaan etukäteen, aamulla ei aina tiedä minne kaikkialle päivän kuluessa sinkoutuu.

Hepeniä on turha hamuta ylle. Kumisaappaat toimivat monella juttukeikalla, paitsi jos ei sada ja haastattelu tehdään sisätiloissa. Ihan kaikkeen ei toimittajankaan tarvitse varautua, sillä esimerkiksi rakennustyömaille suuntautuvilla retkillä kohteesta löytyy vieraalle kypärää, turvaliiviä ja yleensä myös jättikokoisia turvakenkiä.

Kun lapset olivat pieniä, elettiin muutama vuosi pukeutumisen kanssa kuin pellossa.

Pyöräytettiin naapurin rouvan kanssa kuopukset samoihin aikoihin ja kumpikin jäi kotihoito tuen turvin kaitsemaan lapsilaumaansa muutamaksi vuodeksi.

Liian suuria housuja pidettiin juostessa kiinni vyötäisiltä.

Elämäntilanne oli sama kummassakin taloudessa ja perheiden lapset viettivät paljon aikaa yhdessä. Kuusikon vanhimman ja nuorimman ikäero oli reilu 7 vuotta.

Talojen väliseen metsikköön syntyi tenavapolku, kun lapset aamulla siirtyivät kotoa kylään tai koko joukko vaihtoi leikkipaikkaa jossain vaiheessa päivää.

Aamu-unisimmat erottuivat joukosta liian suurista tai liian pienistä vaatteista. Kun oli nukkunut pitkään, oli kiire löytää muut leikkijät ja päälle vedettiin lähimmät vaatteet. Ei väliä, olivatko vaatteet omat vai isomman tai pienemmän sisaruksen mitoille tehtyjä.

Vaatteet saattoivat vaihtua päivän aikana myös naapuruston kesken.

Väärät vaatteet eivät häirinneet. Liian pieniä nuttuja venyteltiin leikin lomassa, liian suuria housuja pidettiin juostessa kiinni vyötäisiltä. Meitä äiti-ihmisiä lainavaatteet huvittivat suuresti ja usein päiväkahvitellessa bongailtiinkin kenen vaatteita kukakin lapsista on pukenut ja miten päin ne ovat päälle menneet.

Hihittely osui kerran napakasti omaan nilkkaan. Jokaisella lapsella oli omat tamineet eikä edes saumat tursottaneet ulkopuolella. Hämmentyneenä katseltiin toisiamme ja kuinka ollakaan: ystävä-äidin paidan pesulappu kutitteli hänen leukaansa ja minun verkkareitteni pesuohje liputti iloisesti edessä ja ulkopuolella.

Kommentoi