Asiasta ja vierestä: Neonkeltaisia muistikuvia

Päivi Taskinen-Kekki Tiia Kampman
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Mistä tietää, että on ihanasti keski-ikäinen? No, ainakin siitä, että tunnistaa päälle nelikymppisen noin parikymppiselle esittelemät arjen tarvikkeet ja kuuluisat naamat 1980–1990-luvuilta. Television urheilulähetyksessä joukkueen tiettävästi vanhin jäsen esitteli nuorimmalle esimerkiksi tietokoneeseen syötettävää levykettä ja lankapuhelinta sekä kuvaa, jossa komeili rallitähti Juha Kankkunen.

Itselläni on hyvin muistissa ajat, kun paksusta selattavasta ja paperisesta puhelinluettelosta etsittiin kotikaupunkini jääkiekkoseuran pelaajien numeroita ja soitettiin fanipuheluita. Numerot pyöritettiin puhelimen pyöreästä kelasta. Antiikkista, eikö vain?

Tuohon aikaan hätänumero oli muotoa 000. Tulihan tuohonkin numeroon kerran kilautettua ja kun sieltä vastattiin, löin luurin kiinni. Pian numerosta tuli soitto takaisin tiedustelun kera, onko jokin hätänä ja torumiset päälle, että ei tänne saa huvikseen soitella. Kerroin, että ajattelin vain kokeilla. Vanhemmat saivat tietää tästäkin tempauksesta vasta vuosien kuluttua, kuten vierailusta alaikäisenä virolaisessa videobaarissa hiihtokisareissulla.

Niin, ennen vanhaan katsottiin elokuvia isoilta videokaseteilta. Kun meidän kotiimme hankittiin videonkatsomislaite, kaupan päällisenä tuli mahdollisuus vuokrata muistaakseni sata videota.

Tom Cruisen ja Val Kilmerin tähdittämä Top Gun tuli katsottua erinäiset kerrat. Norjan hiihtoreissuilla vanhemmat taisivat jo kyllästyä, kun aina bussissa matkalla piti katsoa lentäjiä.

Televisiosta tuijotettiin Ritari Ässää, Ihmemiestä, Tohtori Sykeröä ja Maailman ympäri 80 päivässä. Barbababan tunnusmusiikki oli ihan toisenlainen kuin mitä uusimmassa, jota jälkikasvu katsoo. On mukava aiheuttaa hämmennystä näyttämällä mielestään se ainut ja oikea versio YouTubesta.

Juontaja alkoi puhua kappaleen päälle.

Listoilla soineet hitit nauhoitettiin C-kaseteille. Sitten ärsytti, kun juontaja alkoi puhua kappaleen päälle. Eikä aikaakaan, kun kuljettiin jo kasetin ja korvalappustereoiden kanssa kylillä. Oma kaunis lukunsa olivat television listaohjelmien musiikkivideot.

Muotia olivat kivipestyt farkut, olkatoppaukset ja neonväriset tekstiilit, purjehduskengät ja purjehdustakit. Pienet ihmiset ylisuurissa collegepaidoissa ovat huvittava näky nuoruusvuosien kuvissa.

Myös permanentit olivat kuuminta hottia ja myös minun, ohuttukkaisen, lasimaiset hiukset perineen piti yrittää pysyä muodin mukana. Kampaaja ihmetteli, kun hiusteni takaosa jäi käsittelyssä piikkisuoraksi. Hän varmaan pohti, oliko tehnyt jonkin virheen ja päätti kokeilla uudestaan, mutta lopputulos oli sama.

Ei tullut Päivistä muodin mukaista kiharatukkaa, vaikka kuinka oli yritystä. Neonkeltaiset verkkarit kuitenkin sain, kun äiti ompeli.

Kommentoi