Lukijalta: Pitäisikö yhteiskunnan avustaa enemmän yksityisteitä?

Kirjoittaja toteaa, että ne jotka asuvat tilalla ja käyvät tilan ulkopuolella töissä saavat vähentää kilometriperusteisesti matkakulut, mutta heidän kuuluu maksaa myös tieyksikkömaksut kyseisestä ajosta, ja näin joutuvat eriarvoiseeen asemaan, kuin jos asuisivat taajamassa. Kuvituskuva. Päivi Taskinen-Kekki

Olavi Kauppinen

Suomessa maaseudulla on käynnissä valtava rakennemuutos. Jo 20 vuoden ajan on varsinaisten maanviljeliöiden osuus pudonnut dramaattisesti. Tuntuu, että tahti vain kiihtyy.

Varsinaisia aktiivisia tiloja on vain muutama kylällään. Muut ovat vuokranneet peltonsa, osa asuu vielä tilalla. Moni nuorempi asuu tilalla ja käy tilan ulkopuolella töissä. Myös on tiloja joissa ei enää asuta lainkaan.

Moni kokee kiintöistöveron ja tiemaksut ongelmaksi. Tiloilla on suhteellisen isot rakennukset ja varsinkin tuotantorakennukset ovat isot, eikä niillä ole juuri käyttöä. Ja jos sattuu, että rannalla on sauna, niin kiinteistävero on karmean suuri.

Toinen iso ongelma ovat tiekustannukset. Luullaan varsin yleisesti, että nämä saadaan vähentää verotuksessa.

Tosiasia on kuitenkin se, että tiemaksusta tulee vähentää yksityistalouden osuus, noin 50 prosenttia. Ne jotka asuvat tilalla ja käyvät tilan ulkopuolella töissä saavat vähentää kilometriperusteisesti matkakulut, mutta heidän kuuluu maksaa myös tieyksikkömaksut kyseisestä ajosta, ja näin joutuvat eriarvoiseen asemaan, kuin jos asuisivat taajamassa.

Jos asuu tajamassa, niin metsätilallinen voi vähentää matkakulut kokonaan käydessään metsätilalla.

Tiekustannukset ovat monelle kohtuuttomia.

Nykyään tienpito on haastavaa, johtuen akselipainojen korotuksesta ja kesähakkuiden yleistymisestä. Valtio avustaa perusparannushankkeissa. Avustus on 60 prosenttia kuluista. Esimerkiksi 100 000 euron remontista avustus on 60 000 euroa, mutta loput 40 000 euroa joutuu tieosakkaat maksamaan tieyksiköiden suhteessa.

Tiekustannukset ovat monelle kohtuuttomia. Etenkin, jos on pitkä läpiajettava tie ja on vain vähän asuttuja tiloja.

Myös tien hoitoa valtio verottaa, urakoitsija laittaa laskun päälle arvonlisäveron.

On helppo sanoa, että myy rakennukset ja muuta taajamaan. Vuosien saatossa on rakennuskannan arvo romahtanut. Ja jos tiloilla on vielä velkaa, niin on tilan vankina.

Tähän kun lisätään vielä nykyiset sähkön siirtohintojen korotukset, niin tilanne maaseudulla on erittäin haastava. Niinpä tiloja on osittain jäänyt rappiolle. Nuoret on siirtyneet taajamiin eikä heillä ole aikaa ja tarvittavaa kokemusta metsätilan hoitoon. Enenevässä määrin tiloja siirtyy myös erilaisille rahastoille ja metsäyhtiöille.

Muistelen kaiholla 1980-lukua, silloin valtion ja kunnan avustukset olivat 85 prosentin luokkaa. Peruskorjaukset ja uuden tien tekemiset kunta maksoi kokonaan.

Minusta valtion ja kunnan pitäisi avustaa yksityisteitä huomattavasti enemmän jo tasa-arvonkin vuoksi.

Kommentoi