Passipaikka: Pian saa taas laittaa sormet mehevään multaan

Kuvituskuva. Päivi Taskinen-Kekki
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Tähän aikaan vuodesta lapsuudenkotini ikkunalaudoille ja keittiönpöydän reunalle alkoi ilmestyä lukuisa määrä jogurtti- ja viilipurkkeja 1970–1980-luvuilla.

Myös saksilla puolitetut maitopurkit olivat käytössä, kun äitini alkoi kasvattaa taimia.

Nuorena kasvihuoneen ja kasvimaan kitkemisurakkaan lähdin pitkin hampain. Niin kovin työläältä tuntui jo ajatuksena rikkaruohojen nyppiminen rasittavassa kyykyssä.

Aikuisiällä takaisin maalle muuttaessani hurahdin tomaatteihin, joita kasvatan valmiista taimista ulkona laareissa. Lapsuudesta ja nuoruudesta muistan tomaattien ihanan tuoksun lämpimässä kasvihuoneessa. Mehevät tomaatit maistuivat ja maistuvat edelleen.

Viime kesänä hykertelin tyytyväisyydestä, kun kannoin punaisia ja oransseja, pieniä ja suuria herkkuja paidanhelmassa salaattitarpeiksi keittiöön. Jos jollakin pitäisi pelkästään elää, niin tomaateilla.

Mikään ei ole maukkaampaa kuin lämmin voileipä rasvaisella juustolla ja reilulla tomaattiviipaleella päällystettynä tai mukavasti maustettu tomaattikeitto.

Jos jollakin pitäisi pelkästään elää, niin tomaateilla.

Tiistai-iltana tein kalakeiton, jonka maustoin pakastimesta hakemallani, itse kasvattamallani persiljalla. Kesällä salaatinlehdet ja ruohosipuli löytyvät kätevästi omalta pihalta.

Jos oikein hyvin käy, ehdin ehkä vielä kasvattaa parit tomaatintaimet ihan itse. Pitää kysyä äidiltä ja poimia myös netistä parhaat vinkit. Kasvatuslaareissa on takatalven ansiosta vielä sen verran lunta, että maan kuoputustyöt saavat odottaa hetken aikaa.

Sisätiloissa voi kuitenkin jo fiilistellä kevättä ja kesää sekä sovittaa askelmerkkejä kotipuutarhan toivottavasti tuottoisaan kasvukauteen.

Kommentoi