Asiasta ja vierestä: Paastoa kulttuurista

Sari Tulila Sari Tulilan albumi

Sari Tulila

Kysyin tyttäreltä: ”Mistä minä kirjoittaisin?”

11-vuotiaalla oli vastaus valmiina kuin apteekin hyllyllä: ”Kirjoita äiti mielialoista.” No ei ihan helppo aihe, mutta aika mieleinen kyllä.

Ihmismieli ja mielentilat ovat mielenkiintoinen asia. Haastava, kiehtova, kutkuttava, ärsyttävä ja monimutkainen mieli. Mielialat elävät meissä melko lailla omaa elämäänsä, kysymättä meiltä ollenkaan, sopisiko nyt millainen mieliala tälle päivälle. Poikkeusaika epävarmuuksineen on varmastikin laittanut monen mielialat sahaamaan vuoristorataa.

Me ihmiset pyrimme hallitsemaan ja ohjaamaan mielialoja monin keinoin. Yksi oivallisimmista tavoista on kulttuuri. Siinä missä toiseen puraisee kuvataide, toinen vaikuttuu musiikista ja kolmas fiilistelee näyttämötaiteiden tai kirjallisuuden parissa. Kulttuurin voi ymmärtää myös monin eri tavoin agrikulttuurista korkeakulttuuriin, ja sillä voi tarkoittaa yhteisesti opittuja ja omaksuttuja toimintatapoja. Esimerkiksi; ”Meidän perheen kulttuuriin kuuluu sopia riidat ennen nukkumaanmenoa.”

Tämän eriskummallisen vuoden aikana minä en ole koronaa vastaan kapinoinut. Olen tähyillyt katsetta kauas tulevaisuuteen ja pyrkinyt näkemään niitä hyviä seurauksia, mitä korona aiheuttaa. Mutta eräänä päivänä havahduin, että kehossani kurnii kulttuurinnälkä. Tämä kulttuuripaasto alkaisi jo riittää. Kun ei pääse konserttiin, teatteriin eikä juuri muuallekaan, ei tajua edes kotona ottaa aikaa musiikkinautinnolle. Jotenkin tämän korona-arjen turruttamana ei vain älyä. Tajusin tämän, kun pitkästä aikaa pistin yhden lempilevyistäni soimaan autossa: ”Wau mitä musiikkia, miten minä olen tämän unohtanut!” Minulle ehdottomasti suurin vaikuttaja on musiikki. Parhaimmillaan muusikoiden taiturointi nostaa kylmät väreet ja jalat maasta.

Kulttuuri ruokkii mielikuvitusta. Elämysten aiheuttama tunnejumppa voi pistää mielihyvähormonit liikkeelle. Joskus kyllä mielipahahormonitkin, kuten minulle kävi eräässä modernin tanssin esityksessä, jossa esitettiin sotatannerta kaikenlaisten tehosteiden kera niin elävästi, että meinasi katsomossa puklu tulla syliin. Sen koomin en ole tohtinut modernin tanssin esityksiin mennä.

Kulttuuri ei kuole kriiseissäkään.

Kulttuuri ei kuole kriiseissäkään, vaikka arki jyrää sen välillä unohduksiin näin tavallisen ihmisen elämässä. Oikeastaan isompien murrosaikojen keskellä kulttuurin merkitys on vain korostunut, jos vaikka ajatellaan millaisia tuotoksia syntyi Suomen itsenäistymispyrkimysten mainingeissa.

Ihmisen luovuus purskahtaa usein voimakkaimmilleen suurien tunteiden siivittämänä; suurissa menetyksissä tai palavan rakkauden keskellä. Nyt jos koskaan, pitäisi todellakin muistaa iskeä kiinni kulttuuriin, koska kulttuuri kantaa yli monista pahoista paikoista, energisoi aivot parempiin päätöksiin ja auttaa jaksamaan taas arjessakin.

Kirjoittaja on Kehitysyhtiö SavoGrow Oy:n elinkeinoasiamies.

Kommentoi