Asiasta ja vierestä: Hiekkarannat muuttuivat lumileikeiksi

Päivi Halonen

Päivi Halonen

Vuosi sitten näihin aikoihin suunniteltiin matkaa lämpimään. Tarkoitus oli juhlia ystävän 50-vuotissyntymäpäivää Kreetalla. Juhlakalu oli varannut hulppean huvilan vuoren rinteeltä ja matkalippuja kirjoitettiin 12 henkilölle.

Matkaa suunniteltiin niin what’s up -ryhmässä kuin messingerissä. Asiaa oli mukava valmistella ja odotus suorastaan kihelmöi.

Sitten tuli joku korona ja suositus, ettei Suomesta matkustettaisi nyt ulkomaille. Oltiin hetki välitilassa – matkalaukkuja ei purettu, mutta ei myöskään pakattu lisää.

Kun Kreikka ilmoitti, ettei maa ota turisteja vastaan, valkeni meillekin, että matka on peruttu oikeasti ja ihan kokonaan. Varauksen siirtäminen ei tullut kysymykseen, koska lomat oli sovittu tietylle viikolle.

Sen jälkeen se joku korona on tullut tutuksi ja vuoden takaiset tapahtumat ja tunnelmat ovat kuin toisesta elämästä.

Tänä talvena lomasuunnitelmat keskittyivät kotikulmille. Ehkä mukavia kävelylenkkejä koiran kanssa? Vaikka tavoite oli vaatimaton, piloille meni sekin.

Kolalle tuli matkaa monta kilometriä.

Maanantaina satoi lunta niin maan penteleesti ja päivä meni kinoksia siirrellessä. Oikeasti siirrellessä, sillä lumi ei mahdu enää minnekään eikä keskimittaisella ihmisellä riitä pituus eikä voimat työntää lunta itseään korkeampien penkkojen päälle. Kolalle tuli matkaa monta kilometriä, kun etupihalta työnsi ja veti lunta takapihalle, minne rakentui komea näköalakukkula.

Lumiurakoinnin jälkeen käytin koiran lyhyellä lenkillä. Koira romahti lenkin jälkeen kovaan kipukohtaukseen eteisen lattialle, joten samoilla lämpimillä lähdettiin päivystävän eläinlääkärin pakeille.

Koiralle tuli lääkkeitä ja lepoa viikoksi ja siihen kariutuivat keväiset koiralenkit.

Tiistaina taas kolasin pihaa. Keskiviikkona kävi aura-auto siistimässä kadun. Polanteiden roiskeet muurasivat pihaliittymät umpeen ja niitä purkaessa vierähti ilta. Lumi oli jämäkkää ja kolaan mahtui vain yksi möhkäle.

Pitkä kuljetusmatka sai polkemaan lohkareita pienemmiksi ja heittelemään paukkuja niiden kaksimetristen penkkojen päälle. Lumileikit voivat olla myös voimistelua ja venyttelyä.

Perjantaiksi oli sovittu sukulointia Kuopiossa ja talviloman huipennuksena piipahdus kirpputorilla.

Kirpparilla oli muitakin ja maskeista huolimatta vieraiden läheisyyteen ei hirvinnyt jäädä seisoskelemaan. Käytännössä kirppisreissu oli reipasta kävelyä. Ostamaan ei ehtinyt.

Tätä pientä matkaa muistelen aina puoliltapäivin, kun uudet tartuntaluvut ja joukkoaltistuspaikat julkaistaan. Tarttuiko kirppikseltä kuitenkin jotain mukaan?

Tätähän tää nyt on.

Kommentoi