Asiasta ja vierestä: Elämää koronalukujen takaa

Vanhan vuoden lopetus ja uuden vuoden alku oli nyt raskas, mutta suru helpottuu suremalla ja kevät keventää mielialaa.
Anne Hakkarainen

Anne Hakkarainen

I äkäs henkilö on menehtynyt koronaan liittyvään sairauteen.

Näin kertoi Ylen Keski-Suomen Uutiset nettisivuillaan 8. tammikuuta. Asiallinen korona-ajan uutisotsikko, mutta nyt se kosketti minua erityisesti, koska menehtynyt henkilö oli isäni. Sinä päivänä Suomessa kuoli kaksi henkilöä koronaan.

Isä menehtyi koronaan viidessä viikossa täysistä voimista. Hän oli riskiryhmäläisiä, mutta hyväkuntoinen ja teki polttopuita kotona vielä pari päivää ennen sairaalaan joutumista.

THL:n antamia koronalukuja seuratessa ajattelin, että isä on nyt yksi tehohoidossa olevista ja samalla pelkäsin, milloin hän on sen alimman sarakkeen luvuissa eli koronaan kuolleissa.

Se päivä olisi voinut olla milloin tahansa, sillä lääkärit eivät osanneet antaa muuta ennustetta kuin päivä kerrallaan.

Isän koronaan sairastuminen ja taudin voimakkuus oli meille omaisille järkytys ja etenkin se, että kaikki tapahtui niin nopeasti eikä isän kanssa voinut enää puhua, koska hänen hengityksensä oli vaikeaa. Eikä koronapositiivista tietenkään saanut mennä tapaamaan osastolle.

Ei auttanut muu kuin odottaa.

Kaikki tieto isän voinnista tuli hoitajien kautta, eikä sairaalaan saanut soittaa kuin sovitusti yksi henkilö.

Ei auttanut muu kuin odottaa. Viimeisellä viikolla hänet herätettiin nukutuksesta ja saimme onneksi tavata ja hyvästellä hänet. Käynnit teho-osastolla jännittivät, mutta hoitajien ja lääkärien ystävällinen ja rauhallinen käytös auttoi jännitykseen ja teki hetkistä levolliset.

Pari päivää isän sairaalan joutumisen jälkeen kävin Karttulassa juttukeikalla ja takaisin Suonenjoelle ajaessa Kuttajärven suunnalta nousi ilmaan joutsenparvi. Ainakin parikymmentä joutsenta lensi aurassa arvokkaasti Karttulantien yli. Se oli juhlallinen ja symbolinen hetki. Purskahdin itkuun.

Itku on ollut herkässä, mutta onneksi etätyötä tehdessä se ei ole niin haitannut. Kotona on voinut polttaa kynttilää ja tuijotella liekkiä kahvitauolla.

Kunnanhallitusten esityslistat ja pöytäkirjat ovat sitten palauttaneet arkeen ja saaneet ajatukset työhön.

Kiitos työkavereille tuesta ja ymmärryksestä, kun kesken Teams-palaverin on pitänyt joskus niistää ja niiskuttaa kuulumisia.

Oman haasteensa hautajaisiin toi kymmenen hengen rajoitus, mutta onneksi sukulaiset ja ystävät ymmärsivät tilanteen.

Kirjoitan aiheesta isän luvalla. Hän halusi varoittaa muita, etenkin riskiryhmäläisiä tästä vakavasta taudista. Koronarajoitukset ja -ohjeet on syytä ottaa tosissaan, vaikka väsymys jo painaa mieltä.

Vanhan vuoden lopetus ja uuden vuoden alku oli nyt raskas, mutta suru helpottuu suremalla ja kevät keventää mielialaa.

Kommentoi