Passipaikka: Mäenlaskuperinne pitää hyvin pintansa

Kuvituskuva. Jussi Silvennoinen
Anne Hakkarainen

Anne Hakkarainen

Pulkat ja liukurit eivät pakkasella luista niin hyvin mitä suojakelissä, mutta mäenlaskijoita oli mäessä laskiaissunnuntaina ja varmaan tänään laskiaistiistainakin.

Isot laskiaisriehatapahtumat on peruttu koronatilanteen takia, mutta mäkeä voi laskea, kun pitää turvavälejä.

Mäenlasku on hauskaa ulkoilua ja tarjoaa monipuolista liikuntaa.

Kun omat lapset olivat pieniä, minulla oli usein selkä kipeä enkä voinut laskea lasten kanssa mäestä. Se harmitti kovasti.

Nykyään selkäni on kunnossa, mutta jälkikasvu ei lähde enää pulkkamäkeen.

Laskiaisen kuten monen muunkin perinteen juuret ovat maaseudulla ja liittyvät maatalouteen.

Entisajan työvälineistä kannattaa kertoa lapsille ja siirtää perinnetietoa.

MTK:n tiedotteessa kerrataan vanhoja laskiaiskäytäntöjä. Mitä pidemmälle kelkka tai pulkka mäenlaskussa luistaa, sitä pidemmät pellavat ovat taloon tiedossa.

Tuleviin töihin toivottiin hyvää onnea myös ruokapöydässä: rasvaista laskiaisruokaa syövän ei sopinut nuolla sormiaan puhtaaksi, sillä tämä enteili sirpistä haavoja sormiin.

Laskiaisena on perinteisesti syöty tukevia liharuokia, joiden voimalla on ollut hyvä laskeutua pääsiäiseen saakka kestävään paastoon.

Nykylapset tuskin tietävät, mitä pellavat tai sirppi ovat, jollei sitten jossain Mauri Kunnaksen kirjassa ole niistä kerrottu, mutta myös mummuloiden aitoista voi löytyä pellavanloukutin, pellavakarstat, rukki ja sirppi. Näistä entisajan työvälineistä kannattaa kertoa lapsille ja siirtää perinnetietoa.

Parasta laskiaisessa on kuitenkin vauhdikas mäenlasku, mikä kiinnostaa lapsia niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Pulkkamäen jälkeen maistuvat hernekeitto ja laskiaispullat.

Kommentoi