Asiasta ja vierestä: Energian elinkaari

Sari Tulila.

Sari Tulila

Joissakin yhteyksissä olen saanut lisänimen ”Kaasu-Sari”. Kyseenalainen kunnia, mutta kannan sen hymyssä suin. Hurahdin biokaasuun jo vuosikausia sitten, kun kuulin biokaasun pioneerin Erkki Kalmarin luennon aiheesta. ”Jopa on järkeenkäypä asia”, ajattelin.

Olen työtehtäviini kuuluen paimentanut nyt puolisen vuotta Savo-Grown Biokaasulla liikkeelle -hanketta ja kohdannut hankkeen myötä runsaasti kiinnostuneita yhteydenottoja ja monenlaisia mielipiteitä. Kaikissa yhteydenotoissa on kylläkin odottava ja toiveikas fiilis; pelastaako biokaasu ympäristön, milloin sitä saa, joko sen tuottaminen on kannattavaa.

Biokaasu on kiertotaloutta. Sitä tehdään niistä mässyistä, mitä me täällä pallon päällä tuotamme eli muun muassa lannasta, teollisuuden sivuvirroista, eloperäisistä jätteistä ja nurmesta. Biokaasun käytöstä ei siis vapaudu ilmakehään ylimääräistä hiilidioksidia toisin kuin fossiilisista, maan alta kaivetuista polttoaineista.

Biokaasua on sorsittu epäjohdonmukaisella päästöajattelulla, kun sen päästöjä on verrattu fossiiliseen maakaasuun. ”Biokaasun käyttö polttoaineena vähentääkin auton kasvihuonekaasupäästöjä noin 85 prosenttia verrattuna bensiiniin, kun huomioidaan polttoaineen koko elinkaaren aikaiset päästöt eli polttoaineen päästöt tuotannosta käyttöön asti”, kerrotaan Kaasuautoilijat ry:n sivuilla.

Samoin kuin moni muu, myös minä olen ihmetellyt hegumointia sähköautoilun ympärillä. Kaikki sähköntuotanto, saati akkujen valmistus, ei ole kovinkaan ympäristöystävällistä.

Eihän se biokaasun tuottaminen ole ihan hirveän yksinkertainen asia, vaan sen tuotantoketjun laskemisessa on otettava huomioon monta asiaa. Ketju pellolta auton tankkiin on pitkä ja kannattavuuteen vaikuttaa jokainen vaihe. Jos se helppoa olisi, sitä ilmeisesti tuotettaisiin jo joka mökissä. Ideologisia ideoitakin kyllä tarvitaan kehitystä vauhdittamaan, joten selvitystyötä vielä piisaa ennen kuin pannuhuoneiden paikalla pöhisee enemmälti biokaasulaitoksia.

Biokaasu on kiertotaloutta.

Liikennebiokaasu on nyt kovasti myötätuulessa ja yhteiskunnassamme on käynnissä useiden politiikkatoimenpiteiden valmistelu, jotka kannustavat ja tukevat myös biokaasun tuotantoa. Kun kuuntelee liikennöitsijöitä, ymmärtää kuitenkin heidän varautuneisuutensa uutta polttoainetta kohtaan. Sen toimivuudesta ja saatavuudesta täytyy olla varma.

Biokaasu-uskoni alkoi myös horjua, kun harhauduin lukemaan muutaman artikkelin synteettisistä polttoaineista. Tuleeko biokaasusta vain välivaihe ennen kuin liikennepolttoaineetkin valmistetaan tehtaan piippujen hiilidioksidipäästöjä jalostamalla? Raaka-aineen puutteeseen ei tuokaan tuotanto hyydy, mutta ympäristöystävällistä sähköä pitäisi saada prosessiin jostain ja paljon.

Ainut, mikä on varmaa, että fossiilisella polttoaineella tupruttelulle tulee loppu. Toivottavasti viimeistään viiden vuoden päästä minäkin lunastan lisänimeni ja pössyttelen ylväästi menemään jonkinlaisella bioautolla.

Kirjoittaja on Kehitysyhtiö SavoGrow Oy:n elinkeinoasiamies.

Kommentoi