Passipaikka: Koronavuodessa riittää miettimistä

Anne Hakkarainen

Anne Hakkarainen

Vanhan vuoden lopussa on usein haikeutta, että menipä vuosi taas nopeasti ja mitä mukavaa vuoden aikana tapahtuikaan, mutta vuotta 2020 muistellessa haikeus ei ole päällimmäinen tunne.

Mennyt vuosi on ollut erikoinen ja monella tavoin raskas koronaepidemian takia.

Kun Kiinasta kantautui uutisia vakavasta koronaviruksesta, sitä ajatteli, että korona on kaukana eikä välttämättä tule Suomeen, mutta ei mennyt kauan, kun matkustelun myötä korona saapui Suomeenkin.

Täällä maaseudun rauhassa on saatu olla turvassa pitkään, mutta korona rynnisti Sisä-Savoon syksyllä. Viranomaisten tehokkailla toimilla ja ohjeiden noudattamisella se saatiin rauhoittumaan, mutta silti vaara ei ole ohi.

On luonnollista, että ihminen rakentaa suojamekanismina itselleen turvamuurin ja sulkee vaikeat asiat pois mielestä, mutta sitten kun asia osuu lähelle, isku voi olla kova. Pelkoa ei pidä lietsoa eikä murheissa velloa, mutta on tosiasia, että koronaan voi sairastua kuka tahansa ja tautiin voi kuolla. Vaikka koronasta olisi fyysisesti parantunut, henkinen toipuminen voi viedä aikaa.

Koronarokotus on tulossa, mutta siihen asti on jaksettava huolehtia käsienpesusta ja turvaväleistä, käytettävä kasvomaskeja ja vältettävä ihmisjoukkoja.

Toisaalta koronavuosi on tuonut myös hyviä asioita. Perheillä on ollut enemmän aikaa olla yhdessä, kotimaan matkailu ja luontokohteet ovat olleet suosittuja ja etätyöt ovat mahdollistaneet maalle muuttoa tai ainakin lisänneet kaksoisasumista. Ihmisten auttamishalu on kasvanut ja on noussut tsemppihenkeä, että yhdessä tästäkin selvitään. Valoa kohti mennään vaikka kukonaskelin. Hyvää uutta vuotta 2021 ja terveyttä.

Valoa kohti mennään vaikka kukonaskelin.

Kommentoi