Asiasta ja vierestä: Joulu tulee yhdessäolosta

Soili Riepula Soili Riepulan kuva-arkisto
Soili Riepula

Soili Riepula

Mistä on joulu tehty? Onko se tehty Jeesus-lapsen syntymästä ja paimenista kedolla?

Tai joulupukin raskaasta joululahjasäkistä? Vaiko runsaasta joulupöydästä? Entäs kimmeltävästä joulukuusesta?

Ehkäpä kauniista joululauluista? Taikka valkoisesta hangesta? Tai sitten perheen yhdessäolosta?

Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, sillä jokainen meistä löytää sen omanlaisen joulun juuri niistä itselle tärkeistä asioista.

Itse olen huomannut, että iän myötä joulun tunnelman tuovat asiat muuttuvat, vaikkakin se pohjavire, yhdessäolon tärkeys, säilyy.

Lapsena joulua alkoi odottaa heti, kun lumivaippa peitti maan. Mitä lähemmäksi joulu tuli, sitä tiiviimmäksi odotus kävi, ja aattopäivä tuntui todella pitkältä.

Aattona oman kodin rauhaan.

Äiti ja mummo olivat laittaneet joulua, isä hakenut joulukuusen.

Me lapset hyörimme mukana. Äidin ja isän iltanavetointikin tuntui aattoiltana tavallista pidemmältä – siis tuntui, muttei todellisuudessa ollut.

Tärkeää oli, että koko perhe oli käynyt saunassa. Sitten ryhdyttiin odottamaan joulupukkia.

Äiti tai isä hävisi kummasti aina juuri ennen pukin tuloa. Ja saapuihan se harmaaturkkinen, pitkäpartainen, karvalakkinen ukko. Joskus pelotti niin, että piti juosta pirtinuunin taakse piiloon. Riemu koitti, kun pääsi avaamaan lahjakääröjä. Ei niitä monta ollut, muttei tarvinnutkaan. Kaikesta osasi olla kiitollinen.

Yksi lapsuudesta mieleen jäänyt lahja oli meikkipussi. Ei siinä koskaan mitään meikkejä ollut, vaan itselle tärkeitä pieniä tavaroita, ja se on yhä tallessa – liki puolen vuosisadan jälkeen.

Kun ikää karttui, joulu alkoi olla enemmän juhlan laittamista toisille: lahjojen tekemistä ja hankkimista, leipomista ja muita valmisteluja.

Elettiin enemmän aikuisten joulua, johon toki kuului suvun lasten riemua.

Oman perheen ja lasten myötä joulu sai jälleen uusia piirteitä. Piti itse vastata joulun luomisesta perheelle. Lasten joulunodotuksesta syntyi omakin joulumieli.

Tänä päivänä tärkeintä joulussa on, että maailmalle lennähtäneet lapset tulevat jouluksi kotiin. Kun minulta kysytään joululahjatoivetta, ainoa on, että saan viettää rauhallisen joulun perheen kanssa. Toki koti saa joulukoristusta, leipomuksiakin tulee tehtyä ja lahjoja hankittua.

Tärkeintä on kuitenkin, että voi hiljentyä aattona oman kodin rauhaan, kuunnella joulurauhan julistuksen, kattaa joulupöydän ja vain olla perheen kanssa. Joulun sanoma on siellä jossain taustalla ja luo tunnelmaa niiden kaikkein rakkaimpien joululaulujen muodossa.

Tunnelmallista ja sitä omanlaista joulua juuri sinulle!

Kirjoittaja on maailman tarkkailija Virmaan rannalta.

Kommentoi