Olipa kerran pikkuinen mummo, joka asusteli yksin pienessä rivitaloasunnossa. Pienellä mummelilla oli katossa vuokranantajan asentama palovaroitin. Mummeli ei juuri laipioita katsellut, eikä kiinnittänyt varoittimeen huomiota.
Tuli aika, kun palovaroitin alkoi piippailla pariston loppumisesta. Ensin harvakseltaan, sitten tiuhemmin. Korkeasta iästään huolimatta mummeli kuuli piippaukset ja etsi äänen lähdettä. Aikansa vaanittuaan mummeli paikallisti piippaajaksi laipiossa olevan varoittimen.
Lääkäri oli kieltänyt mummelia kiipeilemästä. Eikähän taloudessa tikkaita ollutkaan. Mummo ratkaisi ongelman työntämällä pöydän palovaroittimen alle. Hän kiipesi pöydälle, ja kun ei vieläkään ylettänyt varoittimeen, hän hakkasi sen irti katuharjalla. Hän vei edelleen piippailevan palovaroittimen ulos ja heitti kaikin voimin kauas hankeen. Piippaus loppui nopeasti ja lumi peitti valkoisen palovaroittimen.
Jälkipolvi tuli käymään, eikä varmasti olisi huomannut palovaroittimen puuttumista. Harva katselee kattoja, kun menee kyläilemään. Onneksi mummeli itse kertoi tapahtuneesta ja kattoon saatiin uusi häirikkö. Tämä tarina on tosi.
Tänään vietetään valtakunnallista palovaroitinpäivää. Teemapäivällä muistutetaan, että palovaroittimen pariston ja äänihälytyksen toiminta kannattaa tarkistaa kerran kuukaudessa testinapista painamalla. Kerran vuodessa, esimerkiksi juuri Palovaroitinpäivänä 1.12. on hyvä vaihtaa varoittimiin uudet paristot.
Tänä vuonna korostetaan läheisten ihmisten kotien paloturvallisuudesta huolehtimisesta. Omien mummojen ja pappojen sekä mahdollisesti naapurin mummukan varoittimen pariston vaihto onnistuu helpommin nuoremmilta. Hankeen hyytynyt varoitin ei pelasta ketään eikä mitään.
Lumi peitti valkoisen palovaroittimen.