Asiasta ja vierestä: Mikrotettua maksaleipää ja munarölliä

Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Ajatukseni vievät minut lokakuun harmaudesta lapsuuden kesäpäiviin maalle Kuopioon.

Muistelen, kuinka maatalon emäntänä elämäntyönsä tehnyt isoäitini paistoi pitsireunaisia muurinpohjalettuja varmoin ottein valtavan suuressa vanhassa muuripadassa.

Me lapset odotimme vesi kielellä tila- tai ternimaidosta tehtyjen lettujen tekeytymistä. Mikä juhlapäivä se oli, kun sai pyöräillä mummolasta kotiin mukanaan voipaperiin kääritty rulla herkkua, josta myös television Pelle Hermanni tykkäsi.

Toisessa muistossa näen silmissäni mummon kalakukonpaistourakan ja pellilliset oikealla voilla sekä lehmänmaidolla pyöräytettyjä kanelipullia tuvan pöydällä.

Lapsena kalakukon kuori oli ihan parasta. Voi suli lämpimän siivun päällä. Pullia söimme useamman peräkkäin.

Sitten mieleeni muistuvat yhteiset marjareissumme veneellä Kallavedellä syväväylän toiselle puolelle ja sangolliset meheviä mustikoita.

Uusi ihmekone oli hankittu keittiöön.

Olin kuullut tai lukenut jostakin, että mustikat auttavat vatsavaivoihin. Kerran sitten vatsaani koski, ja olimme juuri palanneet tupaan mustikasta.

Söin marjoja suoraan keräysastiasta ja vatsankipristelyt katosivat. Olin helpottunut.

Äitimme tarjoili meille munarölliä, lihalientä tai keltaista limpparia, kun olimme kipeitä. Munarölli on eräänlainen munakokkeli, ja erittäin maukasta sekä yksi äitini bravuureista tänäkin päivänä.

Kun isäni ja äitini lähtivät syksyn pimeillä lomamatkalle etelän lämpöön, tuli mummo meitä hoitamaan.

Miten hienoa se oli, kun isoäiti illalla kysyi, mitä haluaisitte aamupalaksi.

Paistettujen kananmunien tuoksu kantautui aamulla keittiöstä tyynyä kohti. Puurokin oli jo keitetty valmiiksi.

Iltapäivällä koulun jälkeen ruoka odotti valmiina. Muusi höyrysi kattilassa. Pöytä oli katettu.

Erikoinen makumuisto lapsuudesta on lämpimän näkkileivän ja maksamakkaran liitto.

Mikroaaltouunit olivat tulleet muotiin. Uusi ja ihastuttava ihmekone oli hankittu meidänkin keittiöön.

Eräänä iltapäivänä koulun jälkeen kaivoin kaapeista nälkäisenä jotakin syömistä ja sain kuningasidean.

Laitoin näkkileivän päälle voita ja maksamakkaraa ja työnsin välipalani mikroon.

En muista, pystyivätkö koirammekaan tätä makujen yhdistelmää hotkimaan. Minulta leipä jäi syömättä. Tuli ikävä mummon suussa sulavia pöperöitä.

Isäni metsästi ja kalasti. Mateen mäti, suolasiika, savulahna ja sorsa- sekä jänispaisti ovat makumuistojani lapsuudestani. Talvea ja isän reseptillä tekemääni madekeittoa odotellessa.

Keskustelu