Asiasta ja vierestä: Neula juntturoi ja tikkasi

Anne Hakkarainen

Anne Hakkarainen

Näitä aikoja lapsuusvuosinani äiti usein sulkeutui iltaisin ompeluhuoneeseen, ja huoneesta alkoi kuulua kaavojen rapina, kankaan leikkaus ja ompelukoneen hurina.

Yritin kurkkia avaimenreiästä, mutta isosisko velvollisuudentuntoisena käräytti minut äidille ja työnsi avaimenreikään sinitarraa. Lopulta ymmärsin, ettei ole kiva tietää joululahjoja ennakkoon, joten annoin äidin työskennellä rauhassa.

Äiti ompeli meille lapsille muun muassa nukkeja, nukenvaatteita, pehmokoiria ja vaatteita joulupukin avuksi.

Äiti oli taitava ompelija ja osasi soveltaa käsityölehtien ohjeita mieleisikseen. Isosiskoni peri tämän lahjan ja innostuksen, mutta minä ja pikkusiskoni ompelemme lähinnä verhoja ja housunlahkeita.

Äiti kyllä yritti opettaa ja kannustaa ja joitakin paitoja ja hameita sain aikaiseksi, mutta ompeleminen ei tuntunut omalta.

Ompelukoneen neula usein juntturoi ja tikkasi paikallaan niin, että kankaaseen tuli kaamea lankasotku, langat olivat puolassa jumissa ja lopulta kankaaseen tuli reikä, kun langat piti katkoa väkisin ratkojalla.

Peilikuva-ajattelu ei ihan onnistunut leikkausvaiheessa.

Välillä tekemyksissäni oli oikeaa ja nurjaa puolta sekaisin, kun peilikuva-ajattelu ei ihan onnistunut leikkausvaiheessa eikä kangasta ollut enempää. Onneksi tätä sattui vain pienemmissä töissä ja tilkkukankaiden kohdalla, ei isojen kankaiden ja vaatteiden ompelussa. Ne tarkastutin aina äidillä.

Itse tekemällä saattoi säästää, sillä kankaat olivat edullisempia ennen vanhaan ja vetoketjut kestävämpiä, sillä puretuista vaatteista niitä pystyi käyttämään uudelleen.

Myös kaikki napit ja hakaset kerättiin talteen ja käytettiin uusiksi.

Mummu oli usein äidin apuna ratkomassa vanhoja vaatteita, ja huonokuntoisimmat hän leikkasi matonkuteiksi.

Räsymatoista on hauska etsiä tuttuja vaatteita tai lakanoita menneiltä ajoilta. Varsinkin 70-luvun ärhäkät värit pistävät silmään. Tosin niitä en kyllä kaikkia muista, vaan ne saattavat olla tuttuja valokuvista.

Viimeisin isompi luomiskauteni ajoittuu opiskeluajoille, kun tenttien jälkeen ennen joululomalle lähtöä urakoin itsenäisesti valkoisesta lakanakankaasta tyynyliinoja. Kangasväreillä maalasin niihin yksilölliset hyvän yön toivotukset ja jotain koristelua.

Se oli konkreettista tekemistä pänttäämisen jälkeen. Kuuntelin samalla musiikkia ja kuivattelin kankaita opiskelukämpän olohuoneessa, mikä toimi myös kämppikseni huoneena, mutta hän oli juuri sen viikonlopun muualla.

Tyynyliinat onnistuivat ja olivat perheenjäsenten käytössä monta vuotta.

Vieläköhän tuollaisen ompelumoodin saisi päälle?

Keskustelu