Asiasta ja vierestä: Sitä minulle mielekästä tekemistä

Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Nuorena kaupunkilaisena ja lapsettomana jaksoi hulmuta illat ihanissa menoissa.

Tampere on teatterin, rokkikeikkojen, taidenäyttelyiden ja muiden kulttuuririentojen sekä tapahtumien ystävälle oikea paratiisi.

Syksy tiesi toimittajalle upeiden ensi-iltojen sarjaa. Töistä äkkiä keskustakotiin laittautumaan ja sitten ripein askelin kohti katsomoa. Vaikka ilta venyi, ei aamulla väsyttänyt töissä yhtään. Päinvastoin, taide-elämys virkisti ja kollegoiden sekä muiden ihmisten tapaaminen väliaikakahvilla antoi lisää virtaa.

Töiden jälkeen jaksoi myös käydä salilla ja jumpassa sekä nauttia kuntokeskuksen tavallisen tai infrapunasaunan lämmöstä pitkään. Lenkille pystyi lähtemään milloin huvitti, samoin avantosaunalle, ystävien luo, kahvilaan tai kekkereille.

Keski-ikä on tuonut tullessaan lapsiperheen arjen maaseudulla Keski-Suomessa ja töissä Pohjois-Savossa.

Työtä riittää niin toimituksessa kuin navetassa, jossa lehmät vaativat huolenpitoa viikon jokaisena päivänä. Jos mielii teatteriin tai salille, toteutukseen pitää nähdä hieman vaivaa esimerkiksi ajankäytön ja kulkemisen näkökulmasta.

Ripaus rentoutta tekee meille hyvää.

Lenkillekään ei aina jaksa lähteä, vaikka tietenkin pitäisi oman kunnon ja hyvinvoinnin takia. Arjen pyöritys vaatii veronsa.

Iän karttumisen myötä havahtuu siihen, että päivä, viikko, kuukausi ja vuosi vierähtävät entistä nopeammin, joskus kuin siivillä ja usein jopa sumussa. Arkea suoritetaan ja uurastetaan päivästä toiseen, joskus hampaat irvessä. Jos nuorena oli huoleton, nyt huolehtii ehkä liiankin monesta asiasta ja entistä enemmän. Lapsen saamisen myötä arjessa ja elämässä alkaa nähdä myös vaaran paikkoja, joita ei aikaisemmin ollut havainnut.

Oma aika kuulosti ennen ehkä itsestäänselvyydeltä tai jopa sanahelinältä.

Näin reilusti yli nelikymppisenä on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää oman ajan merkityksen. Omalle ajalle on yritettävä raivata tilaa kalenterista. Elämä ei voi olla vain pelkkää puurtamista, vaikka oma työ ja arki mielekästä olisikin.

Arki ei ole, eikä sen tarvitsekaan olla juhlaa, mutta jokaisen päivän pitäisi sisältää naurua, huumoria ja hymyä. Ripaus rentoutta tekee meille hyvää.

Mikä on minulle mielekästä tekemistä, josta minä nautin? Tätä kysymystä hoen itselleni, kun arki rutiineineen meinaa kaatua päälle. Sitten varaan matkan tai menen metsään patikoimaan tai poimimaan marjoja. Lämmitän saunan ja pulahdan järvessä saunalla tai ilman.

Ehkä hankin tänä syksynä teatterilipunkin ja käyn jossakin näyttelyssä sekä ravintolassa syömässä, sillä rakastan edelleen myös kaupunkielämää ja sen vilskettä maaseudun tyynnyttävän rauhan lisäksi.

Keskustelu